Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Kuva: Juha Heinilän kirjoituksesta "Lain alla" (Kotimaa24)

 

Lain teoista

Paavali eli Paul eli Shaul oli rabbi joka tunsi Pyhät Kirjoitukset eli Tooran, profeetat ja psalmit kuin omat taskunsa.
Uutta Testamenttia ei hänen aikana ollut vielä koottu. Paavali tunsi lakihenkisen, rabbinistisen elämäntavan, koska eli sitä todeksi itsekin ennen kuin kohtasi Yeshuan Damaskoksen tiellä. Mutta: hän noudatti Tooraa vielä senkin jälkeen kun lähti seuraamaan Yeshuaa, koska tunsi kirjoitukset, ja sen mitä Jumalan lait ovat.
Miten tämä oli mahdollista?


Antaa Paavalin itse puhua: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi vetoamalla uskoon? Emme tietenkään! Me vahvistamme lain.” (Room. 3: 31, Raamattu kansalle -käännös)
Nyt joku aloittaa vastaan sanomisen. ”Ei, Paavali kirjoitti arkkikaupalla lain tekoja vastaan! Tooran noudattaminen, lain teot, johtaa kuolemaan”!
Niin, se ei ole helppoa. Nuo kirotut lain teot… Lähes 2000 vuoden ajattelutapa, perinteet ja tavat ovat niin syvällä kristityn identiteetissä, että tämän kaiken ohi ajatteleminen vaatii suuren muutosprosessin.
 
Kuitenkin, kaikki on selkeää: ”lain teot”, joista Paavalikin yhtenään kirjoittaa, viittaavat paitsi tekoihin ilman aitoa uskoa myös suulliseen lakiin, jonka Mooseksen virheellisesti väitettiin saaneen Jumalalta Raamatussa olevan lain lisäksi. Myöhemmin tuo suullisen lakien perimätieto koottiin Talmudiksi. Siihen lisättiin jatkuvasti ihmisten kehittämiä sääntöjä, säädöksiä ja lakeja, joihin Paavalikin viittaa. Kyseessä on siis juutalainen perinne, jonka mukaan rabbinistiset juutalaiset elivät ja elävät yhä. Talmudeja koottiin peräti kahden teoksen edestä, jotka eroavat nekin näkemyksiltään jonkin verran (Babylonialainen ja jerusalemilainen Talmud).
Etenkin nykypäivän juutalaisuudessa sekä Talmudia että joskus Kabbalaakin kutsutaan Tooraksi, mutta siinä mennään metsään ja pahasti. Tällainen on omiaan luomaan vääristyneitä mielikuvia ja jaottelua kristikunnan ja juutalaisten välillä.
Tämän päivän judaismi ei pääsääntöisesti seuraa kirjoitettua Tooraa (Jumalan Sanaa) vaan ennemmin rabbinistista tulkintaa suullisesta Toorasta. Se on erittäin sekavaa ja hankalaa. Sekaan vielä esoteeriset Kabbalan kirjoitukset ja soppa on valmis, sillä Kabbala on ottanut vaikutteita okkultismista.
On suorastaan vaarallista perehtyä Kabbalaan sen ollessa täynnä mystiikkaa ja noituutta.
Pitää siis muistaa, että sana Toora merkitsee ohjetta ja opetusta, ja siksi Moosekselle annettua viittä ohjeiden kirjaa kutsutaan Tooraksi. Samalla pitää myös muistaa, että Messiaan ristin lunastustyön jälkeen pelkästään Tooran mukaan eläminen ei riitä. Vain Yeshuassa on pelastus; Hän itse on Toora.

”Lain teot” jotka sekä Yeshua että Paavali tuomitsevat olivat siis ihmisten omia lisäyksiä Jumalan lakiin. Nämä lisäykset vääristivät Jumalan lain noudattamisen siunaukset orjallisiksi siteiksi, jotka veivät kirouksen alle.
Sekä ilman uskoa tapahtunut Tooran noudattaminen että ”lain tekojen” mukaan toimiminen on tehty vain Yeshuan avulla tehottomaksi (Ef. 2:15).
Vanhurskaus ja puhdas Jumalan Sana jäi ihmissäännösten ulkopuolelle. Jumalan armo on aina ollut olemassa, Adamin ajoista lähtien. Se ei ole Yeshuan maanpäällisen aikakauden keksintö, jos näin voi sanoa. Jumalan laki on täynnä hyvyyttä. Vanhan Testamentin tekstit todistavat koko ajan Jumalan armosta.
Jos tutkit tältä pohjalta Sanaa, ymmärrät etteivät Yeshua ja Paavali tuomitse Jumalan lakien noudattamisesta tai että kuuliaisuus uskon kautta Jumalan laeille olisi ”lain tekoja”.
Paavali näki miten tuhoisa vaikutus ihmisten kehittämillä lisäyksillä oli uskovien elämässä.
Itse asiasssa traditiot ja ihmisperinteet vaikuttavat omalla tavallaan myös nykykirkossa, niiden kirouksena ja alkuunpanijana toimii tosin vain korvausteologia.

Sanonnan ”lain teot” merkitys on vahvistettavissa Kuolleenmeren kääröistä. Kääröt ovat noin 850 kirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947-1956 yhdestätoista Israelin Qumranin lähistöllä sijaitsevasta luolasta lähellä Kuolluttamerta. Nahka- ja papyruskääröihin kirjoitettujen tekstien joukossa on Vanhan Testamentin kirjojen käsikirjoitusten lisäksi lain tulkintaa käsitteleviä tekstejä ja säädöksiä, jotka eivät ole Raamatussa.
Kääröistä tehtyjen tutkimusten (muiden muassa kääröjä tutkineet itämaisten kielten ekspertti John Strugnell ja muinaisen hepreankielen professori Elisha Qimron ovat tehneet tämän analyysin) mukaan sanonta ”lain teot” viittaa suoraan suulliseen lakiin sekä useisiin muihin keksittyihin sääntöihin koskien Tooran seuraamista. Nämä säännöt eivät löydy Raamatusta eikä sen sisältävästä Toorasta.
Juutalaisten tiedetään omaavan valtavasti tuntemusta Jumalan Sanasta, joten voi hyvin kuvitella millaista kädenvääntöä Tooraa puhtaasti seuraamaan pyrkivät ovat käyneet niiden kirjanoppineiden kanssa, jotka ovat pyrkineet tekemään Jumalan lakiin omia lisäyksiään ja tulkintojaan. Eräänlainen vallankäytön väline sekin, joka tuntuu kummallisen tutulta kun vilkaisee kristittyjen kirkkohistoriaa. Kristityt ovat kunnostautuneet omine juhlapyhine ja kehiteltyine rituaaleineen vähintään yhtä kiitettävästi.
Kädenvääntö jatkui aina Yeshuan aikakautena, kukoisti Paavalin aikana ja tekee sitä yhä. Messiaaniset juutalaiset jatkavat Pyhässä Maassa nykyään siitä, mihin Yeshua täällä ollessaan jäi: kiistelevät fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa Sanasta.

Qumranin Kääröistä on ollut valtava apu Sanan tutkijoille, ja pidänkin mielenkiintoisena sitä, että luola, jossa kääröt olivat, löydettiin vuonna 1947. Samana vuonna jona YK teki kirjallisen sopimuksen Israelin valtion perustamisesta.    

Messiaanisissa piireissä ”lain teot” osataan erottaa sellaisenaan. Juuriltaan irtautuneessa kristillisessä kirkossa sen sijaan on vaikeampaa. Ehkä siitä tiedetään myös kirkon piireissä, en tiedä, mutta ainakaan tätä ei myönnetä siellä. Myöntäminen romuttaisi korvausteologian ja veisi siltä kaiken pohjan. Tässä myös korostuu seikka, että protestanttiset pappimme saavat koulutuksensa akateemisessa, kreikkalaiseen filosofiaan pohjaavassa yliopistomaailmassa. Sillä on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä syvällisen Sanan tuntemisen kanssa.
Summa summarum: Korvausteologia pohjautuu juutalaisuudesta erottautumiseen, juutalaisuudesta jonka perustana juuri Toora on. Siis Toora, ei Talmud.

Markus Mikael

Lähteet:
- Eddie Chumney: Understanding Galations: Works of the Law
- The Dead Sea Scrolls and the "Works of the Law"
- Martin Abeggin artikkeli Biblical Archaeology Reviewissa (Source: Hebraic Heritage Ministries International)

MUISTUTUKSESI SINULLE, JUURILLE - seminaari maaliskuun 28 Mikkelissä. Kts. "Blogi ja kalenteri" sivulta lähemmin.

 

Kuva: Vediboo.de sivulta

Kreikkalaisen Jeesuksen juurille?

Alkuseurakunnan häviämistä olen jo käsitellyt hieman aikaisemmissa teksteissäni, mutta sen tapahtuminen niin nopeasti kuin historia näyttää, tuntuu uskomattomalta. Yhtä uskomatonta on myös se, että “kristinuskonto” on syntynyt siitä. Toisaalta UT:n tarkka lukeminen antaa jo hieman viitteitä siitä. Toihan jo Paavali kirjeissään useamman kerran ilmi, hieman epäsuorasti ja ilman nimien mainitsemista, hänen tiedossaan olevia vastustajia:

Apt. 20: 29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

2Tim. 4:3 3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

Tässä on syytä muistaa, että Paavalin kirjeet ovat varhaisimpia ns. kristillisiä tekstejä. Paavalin mestaus tapahtui oletettavasti v. jKr. 63 tai 64. Tässä valossa nämä varoitukset “julmista susista” ovat peloittavan enteellisiä. Viimeistään Konstantinuksen aikana asetelma muuttui ja koko alullaan olevasta kirkosta, ennen vainon kohteena olleista, Jeshuan “seuraajista”, on tullut vainoojia. Vai olivatko he enää Jeshuan seuraajia??

Johanneksen, apostoleista viimeisen, teksteistä paljastuu samankaltainen huoli. Hänen kirjeitään tulisi lukea erittäin tarkasti, jo siitä syystä milloin ne on kirjoitettu. (v.<100) Nämä varoitukset eivät ole profetioita, ne on syntyneet todennäköisesti sen hetkisestä todellisuudesta. Eksyttäjiä ja eksyttäviä mielipiteitä ja “henkiä” on liikkeellä paljon. Tässä pari esimerkkiä:

1Joh.4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

2Joh.1:7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.

Olen joskus aikaisemmin verrannut juutalaisen kansan ja uusien juuri pakanuudesta kääntyneiden taustan ja perinteen merkitystä uuden “uskonnon” syntymiseseen ja sen vastustamiseen. Juutalaisilla oli/on Tanakh, joka on lähes vastaava meidän VT:n kanssa. Heillä oli luonnostaan jo koko olemassaolonsa ajan ymmärrys yhdestä Jumalasta. Mitä Hän tahtoo ihmisiltä ja erityisesti heiltä.

Uudet uskovat olivat lähes “ummikkoja” tässä suhteessa. Heidän tiedossaan oli varsinainen jumalten sirkus. En malta olla lisäämättä tähän Wikipediasta löytyvää luetteloa antiikin jumalista. Niistä, joita palvottiin niin roomassa kuin kreikassakin. Ei tarvitse olla kirjanoppinut, jotta voi päätellä pelkällä talonpoikaisjärjellä näiden ”perinnäissääntöjen” vaikutusta uusien pakanakristittyjen uskonkäsitykseen. Rahvas rahvaan tavoin, mutta ”oppineemmat” filosofisten hellenististen esikuvien mukaan. Kuten alta voit katsoa, jumalia riitti.

Jo n. 100-170 elänyt Justinos Marttyyri kirjoituksissaan tutkii jo uutta uskontoa hyvin filosofisin mm. skolastisin menetelmin. (Skolastiikka pyrki yhdistämään antiikin tieteet ja filosofian, erityisesti aristotelismin, ja vallitsevan uskonnon pyhät kirjoitukset ja opetukset.

Kristitty skolastiikka pyrki yhdistämään antikiin tieteet kristinuskoon ja Raamattuun. Tunnetuin keskiajan kristitty skolastikko on Tuomas Akvinolainen ) Wikipedia

Justinos Marttyyri kuuluu ns. ”aavikkoisiin”, jotka olivat varhaisia munkkeja ja asuivat autiomaassa Egyptissä.

Samoihin aikoihin alkoi tulla esiin näitä ”isiä”, jotka alkoivat aivan ilmeisesti tulkita Jeshuan ja alkuseurakunnan opetusta taustansa mukaisesti, enemmän tai vähemmän ”Aristoteleen” hengessä. Isiä olivat mainitut aavikkoisät, apostoliset isät ja kirkkoisät. Jo sataluvulla heitä alkoi nousta ja kolmesataa luvulla heitä oli eniten. Lähes kaikkien omaksumassa uskonnäkemyksessä on vaikutteita hellenismistä. Esim. Augustinus, tämä ehkä tunnetuin, niin katolilaisten kuin luterilaisten parissa. Tästä ihaillusta kirkkoisästä, minulle vaikutelmaksi tulee, että hän oli ensisijaisesti filosofi.

Hänen näkemyksensä olivat kuitenkin suodattuneet hellenistisen filosofian vaikutteiden, kuten skeptisyyden, stoalaisuuden ja erityisesti Ambrosiukselta perityn uusplatonilaisuuden läpi.” Wikipedia

Menestyksekkäin kristinuskon pääsuuntaus oli hellenistikristillisyys ( Helleenit eli kreikkalainen pakanauskonto), josta voidaan katsoa nykyisen kristikunnan periytyneen. Menestyksen avain oli matala kynnys kääntymiseen, sillä se ei juurikaan edellyttänyt juutalaisten säädösten noudattamista vaan kaikki aikaisemmat palvontamuodot saivat vain " kristillisen nimityksen". Wikipedia

Pysähdy hetkeksi alla olevan jumalien luettelon ääreen ja ajattele, että ne olivat olleet palvonnan kohteina todennäköisesti kauemmin kuin meidän ”kristinuskonto” on ollut olemassa. Eikö johtopäätös väistämättä ole se, että niiden painoarvo n. v. 90 – 500 eläneiden ”isien” ajattelussa on ollut lähes määräävä. Melkein väittäisin, että kreikkalaisen Jeesuksen syntymän juuret ovat tässä ajassa.

Ottakaa kantaa ihmiset!!

Arto

Luettelo antiikin Kreikan jumalista

Vanhimmat jumalat

Kreikassa

Kuvaus

Roomassa

Aither

ilmapiirin, kirkkauden, taivaan ja avaruuden jumala

 

Gaia

maaemo, maan jumalatar

Tellus/Terra

Hemera

päivän jumalatar

Dies

Kronos

on titaani eli jättiläinen, myös titaanien hallitsija

Saturnus

Nemesis

koston ja tasapainon jumalatar

Invidia

Nyks

yön jumalatar

Nox

Rhea

Jumalten äiti

Ops

Uranos

taivaan jumala

Caelus

Olympolaiset jumalat

Kreikassa

kuvaus

Roomassa

Afrodite

rakkauden, kauneuden ja lisääntymisen jumalatar

Venus

Apollon

musiikin, runouden, ennustamisen ja auringon jumala

Apollo

Ares

sodan jumala

Mars

Artemis

metsästyksen ja hedelmällisyyden ja kuun jumalatar sekä eläinten suojelija

Diana

Athene

viisauden ja sotataidon jumalatar sekä Ateenan suojelija

Minerva

Demeter

viljan ja kasvun jumalatar

Ceres

Dionysos

viinin jumala

Bacchus

Hefaistos

tulen, sepäntaidon ja tekniikan jumala

Vulcanus

Hera

ylijumala Zeuksen puoliso, avioliiton ja naisten jumalatar

Juno

Hermes

jumalten sanansaattaja, kaupan, tieteen ja lääkäreiden jumala sekä matkustajien suojelija ja myös varastamisen jumala

Mercurius

Poseidon

meren,maanjäristyksien ja hevosten jumala

Neptunus

Zeus

ylijumala ja jumalten asuinpaikan Olympos-vuoren hallitsija, Taivaan jumala

Juppiter

Muut jumalat

Kreikassa

kuvaus

Roomassa

Aiolos

tuulten hallitsija

Aeolos

Asklepios

lääkinnän ja terveyden jumala

 

Boreas

pohjoistuulten jumala

Aquilon

Eileithyia

synnytyksen jumalatar

 

Eos

aamuruskon jumalatar

Aurora

Epione

kivunlievityksen jumalatar

 

Eros

rakkauden jumala

Amor

Eris

eripuraisuuden jumalatar

Discordia

Fantasos

uniennäön jumala

 

Haades

manalan jumala ja kuolleiden hallitsija

Pluto

Hebe

nuoruuden jumalatar

Juventus

Hekate

yön, aaveiden ja noituuden jumalatar

Trivia

Helios

auringon jumala

Sol

Hestia

kotilieden ja tulen jumalatar

Vesta

Iris

sateenkaaren jumalatar ja jumalten sanansaattaja

Iris

Kybele

luonnon, elinvoiman ja vuorten haltijatar

 

Morfeus

unien jumala

 

Nemesis

oikeudenmukaisuuden, koston ja tasapainon jumala

 

Nike

siivekäs voitonjumalatar

Victoria

Okeanos

vesien jumala, myös titaani

 

Selene

Kuun jumalatar

Luna

Pan

paimenten, karjalaumojen ja villinluonnon jumala

Faunus

Persefone

Haadeksen puoliso tahtomattaan sekä kevään ja kasvillisuuden jumalatar

Proserpina


Kuva Jyrki Rossin kotisivulta.

Matteuksen evankeliumi on alkujaan hepreankielinen – mites ne muut?


Mielenkiintoista on, että nykyään keskustelu Uuden Testamentin alkuperäkielestä on hiipunut, vaikka itse uskon alkuperäisille juurille paluu on voimistunut. Silti on olemassa vahvat perusteet kyseenalaistaa alkuperätekstien kreikkalaisperäisyys. Vanhan kreikankielen tutkijat ovat kummastelleet UT:n tekstien jäykkää kielirakennetta, ja se on maistunut monen tutkijan suussa muusta kielestä käännetyltä.  Mm. suomalainen edesmennyt itämaisten kielten professori Aapeli Saarisalo oli sitä mieltä, että UT:n alkutekstit ovat olleet hepreankielisiä, josta ne myöhemmin käännettiin kreikaksi. Saarisalon mielestä tekstien kreikan rakenne paljastaa sen sanatarkaksi kankeaksi käännökseksi, joka palautettuna hepreaksi muuttuu kuitenkin sujuvaksi heprean kieleksi.
Ei se ole ihme: kaikki Uuden Testamentin kirjoittajat (Luukasta lukuun ottamatta) olivat juutalaisia jotka puhuivat hepreaa ja käyttivät hepreaa palvelu- ja kirjoituskielenään. Alkuseurakunta koostui alkuun pääosin hepreankieltä puhuvista juutalaisista. Kreikka oli toki tuon ajan ”englanninkieli”, eli sitä osasi lähes jokainen, mutta juutalaiseen uskonto- ja kulttuurihistoriaan nojaten tuntuu hullulta edes ajatellakaan, että kirjoitukset olisi ensin kirjoitettu kreikaksi. Kun ottaa lisäksi vielä huomioon seikan, että UT kanonisoitiin vasta 300-luvulla, tuntuu loogiselta että kirjoitukset käännettiinkin vasta noina aikoina kreikaksi.
Miksikö? Vallan käytön ja antisemitismin vuoksi. Juutalaisiin haluttiin selkeä pesäero. Itsensä Paaviksi ylentänyt keisari Konstantinus halusi vallan itselleen, ja se kävisi helpoiten miellyttämällä sen ajan suurvallan eli Rooman kansalaisia, jotka olivat vahvasti omaksuneet kreikkalaisen kulttuurin. Lisäksi kreikan kieli oli sen ajan valtakieli. Voisi hyvin kuvitella, että käännöstyöstä ei tehty dokumentteja, joten mitään ei jäänyt todistamaan uudistetusta liitosta todistaneiden juutalaisten alkuperäteksteistä.
Mutta todisteita kuitenkin on. Ainakin Matteuksen evankeliumin kohdalla.
Merkittävät löydökset ja tutkimukset osoittavat Matteuksen evankeliumin alun perin hepreankieliseksi. Johanneksen opetuslapsi Papias ilmaisi tämän aikanaan 100-luvulla hyvin selkeästi, samoin monet alkuaikojen kirkon historioitsijat. 300-luvulla Kesarean piispa Eusebius kirjoitti ja ilmoitti nähneensä hepreankielisen Matteuksen evankeliumin Kesarean Filippissä. Varhaiskirkon yksi kuuluisimmista isistä Jerome käänsi Tanachin eli Vanhan Testamentin hepreasta latinaksi. Tuo versio oli katolisen kirkon käytössä yli 1000 vuotta. Jerome kirjoitti vuonna 392, että ”Matteus kirjoitti evankeliumin Messiaasta, ja se julkaistiin ensin Juudeassa hepreaksi. Se on säilytetty tähän päivään saakka kirjastossa Kesareassa. Myös Beroean nasaretilaiset (Yeshuan seuraajia kutsuttiin alkujaan nasaretilaisiksi) kertoivat minulle käyttävänsä sitä keskuudessaan.”
Vahvin todiste heprealaisesta alkuperästä löytyy itse tekstistä. Katsotaanpa 1. luvun jakeita 20-21: ”20) Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa (joka on alkujaan hepreaksi Miriam) vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. 21) Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."
Hepreaksi käännettynä Jeesus kirjoitetaan sen alkuperäisessä asussaan Yeshua. Nimi tarkoittaa pelastusta ja vapahdusta. Kreikaksi käännettynä nimi Iesous, Jeesus, ei tarkoita yhtään mitään. Ei myöskään arameankielelle tai millekään muulle kielelle käännettynä. Vain hepreaksi käännettynä jae 21 saa sen merkityksen, mikä sille on kirjoitettu: ”Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi YESHUA, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Huomaatko eron?

Matteuksen evankeliumi joutui aikanaan kaikkien poltettaviksi määrättävien hepreankielisten kirjojen listalle, jonka Athanasius I, Aleksandrian patriarkka, vuonna 367 laati. Hän myös määräsi lisäykset Pyhän Kolminaisuuden lisäämisestä kirjoituksiin. Siten voikin olettaa, että vuonna 367 maan päältä pyyhittiin huomattava osa heprealaista, ja siten myös mahdollisesti uusitestamentillista, alkuperämateriaalia. Mutta Matteuksen kirjoitus selvisi. Evankeliumi katosi noin tuhanneksi vuodeksi, kunnes juutalainen rabbi Shem Tov Ibn Shaprut  julkisti sen jälleen Espanjassa vuonna 1380.
Myös toisen maailmansodan ajalta on tiedossa, että jossain päin keski-Eurooppaa (taisi olla joko Tsekin Prahassa tai jossakin puolalaisessa ghetossa) Matteuksen evankeliumin heprealaisversiota onnistuttiin piilottelemaan saksalaisilta valloittajilta. Sieltä se mitä ilmeisemmin päätyi neuvostoliittolaisten valloittajien käsiin sodan lopulla. Näin voi ainakin olettaa, koska vuonna 1987 yhdysvaltalainen George Howard, Georgian yliopiston professori löysi sen Pietarin, silloisen Leningradin, kirjaston arkistosta. Howardin mukaan Leningradissa oleva teos on jäljennetty varhaisimmista heprealaisista kirjoituksista, mutta yhtäkaikki se on heprealainen evankeliumi.
Lisäksi Yhdysvalloissa Rood Awakening –palvelutyötä johtava, messiaaninen juutalainen Michael Rood on kertonut saaneensa tietoa toisen hepreankielisen evankeliumin löydöstä. Mutta koska sen tutkimukset ovat parhaillaan käynnissä, ei hän ole kertonut asiasta vielä enempää.
Monet ovat yrittäneet esittää väitteitä, että evankeliumit olisivat olleet alunperin arameankielellä kirjoitettuja. Niiden tarkastelu ei kuitenkaan tue näitä väitteitä. Tämän päivän arameankieliset kirjoitukset eivät itse asiassa edes ole käytössä Israelin aramealaisessa kirkossa.
Tunnetuin arameankielinen lähde eli Peshitta on todennetusti käännetty myöhemmästä kreikankielestä. Se pitää sisällään mm. lisäyksiä joita ei ole löydettävissä varhaisimmista teksteistä.
Loppujen lopuksi voi sanoa, että vahvahkoja viitteitä koko Raamatun hepreankieliseen alkuperään on olemassa. Mutta koska kreikankieli on vanhin saatavilla oleva muoto kaikille muille (paitsi Matteuksen evankeliumin) UT:n teksteille, on siihen toistaiseksi tyytyminen. Täytyy toivoa, että Athanasian alkuunpanemat kirjaroviot eivät tuhonneet kaikkea siihen astista juutalaista uusitestamentillista kirjallisuutta, ja että vielä jostakin niitä voisi putkahtaa päivänvaloon. Löytyiväthän Qumranin kirjakäärötkin luolista vasta vuonna 1947…
Markus Nurmesniemi
Lähteet:
- Keith Johnson ja Nehemia Gordon: Open Door -opetussarja, osa 2
- Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys
- A Rood Awakening! -international (http://aroodawakening.tv/
- George Howard: The Hebrew Gospel of Matthew

              

 

 

               Hellenistejä ja hebrealaisia.

 

Kun ajattelemme alkuseurakuntaa niin yleensä tulkitsemme sitä kristinuskostamme käsin, riippuen siitä kuinka paljon tunnemme kirjoituksia, mitä ja miten meitä on opetettu. Yleensä ihmiset tuntevat ahaa-elämyksenä sen kun he oivaltavat, ketä alkuseurakuntaan kuului, mihin heidän opetuksensa perustui jne.

Ensinnäkin he olivat juutalaisia, kaikki olivat, - alkaen Jeshuasta. Vanha testamentti oli Hänen ja apostolien, sekä alkuseurakunnan Raamattu (Tanakh). Jeshuan opetus oli usein hyvin radikaalia omassa ajassaan, mutta kirja jota Hän siteerasi tai lainasi, oli Hebrealainen Raamattu, eli Vanha testamentti. Lainaukset usein alkoivat sanoin te olette kuulleet sanotuksi...

Uusi testamentti kirjoitettiin suurelta osin ensimmäisen vuosisadan aikana. Se syntyi vahvasti juutalaisena teoksena. Kaikki (paitsi Luukas) sen kirjoittajat olivat juutalaisia ja se kertoo juutalaisesta ajattelutavasta, Israelin maasta ja juutalaisista ihmisistä. Mielestäni on todella uskomatonta, että kristinusko on pystynyt ”puhdistamaan” ja repimään uskomme täysin juuriltaan. Kuten olen aikaisemminkin todennut alkuseurakunnan aikana oli täysin mahdollista, että juutalainen saattoi tunnustaa Jeshuan Messiaaksi ja elää juutalaisena Tooran lakien mukaan. (Antti Laato)

Tästä syystä alkuseurakunta muodostui juutalaiselle pohjalle ja opetus oli varmasti Jeshuan oppien mukaista. Seurakunnan johtavat apostolit olivat Pietari ja Jeshuan veli Jaakob (Ya'akov). Kuten kristinuskon historia osoittaa vihollinen löytää pian ihmisiä ja myöhemmin ryhmiä, jotka pyrkivät tulkitsemaan Jeshuan opetusta omista lähtökohdistaan käsin, - lisäten jotain tai poistaen jotain. Kuten Paavalin kirjeitä lukiessamme havaitsemme, lähes jokaisessa niistä hän varoittaa seurakuntia erilaisista ”opettajista” ja ”valheveljistä”, jotka yrittävät horjuttaa tuoreiden, pakanakristittyjen uskoa. Sama koski myös Jerusalemissa jo hyvin suureksi kasvanutta alkuseurakuntaa. Niin kauan kun Jaakob ja Pietari olivat johdossa ja hengissä, tilanne oli ilmeisen hyvin. Se todetaan mm. Apostolien teoissa:

Apt. 9: 31 Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi.

Yllämainitun jakson pituudesta ei Apostolien teot anna varmuutta, mutta kuitenkin jo melko varhaisessa vaiheessa alkoi negatiivisiä ilmiöitä nousta esiin. Kuten alla olevassa tekstissä käy ilmi seurakunnan jäsenten (kuten muistamme kaikki olivat juutalaisia) kesken alkoi syntyä myös erimielisyyksiä. Erimielisyyksiä syntyi mm. suhtautumisesta Tooraan ja muihin säädöksiin. Tämä lisääntyi sitä mukaa kun usko alkoi levitä Israelin ulkopuolelle ja myös kun ns. ”hellenisti” juutalaisia tuli mukaan.

Miksi? Juutalaiset olivat jo hyvin varhain levittäytyneet myös varsinaisen Juudean ulkopuolelle, Kreikkaan, Antiokiaan ja muualle nykyisen Turkin alueelle, mm. Kyprokseen. Nämä ihmiset puhuivat pääasiassa Kreikkaa. Heidän ajattelunsa sisälsi myös vapaamielisiä kreikkalaisen filosofian mukaisia ajatuksia. Kuten mainitsin, Pietari ja Jaakob olivat tämän hebrealaisen, eli todennäköisesti enemmistön, johtajia. Heille Toora ja perinnäissäännöt oli jo sukupolvien ajan ollut elämän keskeinen osa, - elämäntapa,- jota ei missään tapauksessa pystynyt sivuuttamaan, kuin lehteä kääntäen. Historioitsijat toteavat näiden ryhmien välillä olleen suuria ristiriitoja. Apostolien teot ei kuitenkaan tätä täysin vahvista, mutta viitteitä kyllä löytyy. Apostolien teoissa (15 luku) on kerrottu näistä suuria ristiriitoja aiheuttaneista kiistoista. Useimmat saarnamiehet toteavat siinä mainitun Jerusalemin kokouksen ratkaisseen nämä uusien pakanauskovien ja nasaretilaisten väliset kiistat, samoinkuin puhdistaneen Paavalin maineen näiden silmissä. Mielestäni asia ei ole näin yksinkertainen. Paavalin kirjeet viestivät lähes kokoajan jonkunasteisista ongelmista.

Apostolien teoissa käy jo aikaisemmin ilmi hellenistien kokemaa syrjintää:

Apt. 6:1 Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä* siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. ["Hepreankielisillä" tarkoitetaan sitä Jerusalemin alkuseurakunnan osaa, joka puhui arameaa.

3. Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä

...He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.

Tämä ristiriita sai hyvän ratkaisun ja samalla uskovien diakonia sai alkunsa. Mutta hieman myöhemmin Stefanoksen pitämä puhe oli juutalaisille liikaa:

Apt.7:51 "Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä -- niin kuin isänne, niin myös te!

52 Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet!

53 Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet."

Puheen seuraukset olivat kohtalokkaat -Stefanos kivitettiin! Tämä ei tietenkään tapahtunut alkuseurakunnan nasaretilaisten toimesta. Kyse oli näitä vihaavien juutalaisten teosta. Paremminkin Jeshuaa ja hänen seuraajiaan vihaavien juutalaisten alkavasta vainosta oli kysymys. Vaino on ollut todella merkittävää, koska tämän Stefanoksen ympärille syntyneen ”hellenistisen” suuntauksen kannattajien oli pakko siirtyä Jerusalemista pois. Antiokiasta tuli uuden seurakunnan keskus.

19 Ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka mutta eivät julistaneet sanaa muille kuin juutalaisille. [Ap. t. 8:4

20 Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyproslaisia ja kyreneläisiä, jotka Antiokiaan saavuttuaan saarnasivat myös kreikkalaisille hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta.

Yllä tarkensin ”hellenistin” käsitettä, mutta on syytä myös tarkentaa hellenismin käsitettä. Wikipedian mukaan:

”Hellenismi tarkoittaa Aleksanteri Suuren valtakunnan raunioille syntynyttä, useiden eri etnisten ryhmien yhteistä kulttuuripiiriä, jota kreikkaa puhuvat dominoivat. Hellenismiä edeltäneen kreikkalaisen kulttuurin valtakeskuksia olivat olleet Ateenan tapaiset kaupunkivaltiot, mutta hellenistisellä kaudella valta oli laajemmilla kuningaskunnilla”

…..

Juutalainen kansa oli jo tuhansia vuosia uskonut yhteen Jumalaan. Tämä on syytä ottaa vakavasti, kun mietitään pakanuudesta (pimeydestä) kääntyneiden ja Jeshuaan uskovien juutalaisten suhdetta ja kanssakäymistä. Kulttuurierot olivat valtavia. Tämä koskee myös ”nasaretilaisten” (Pietarin ja Jaakobin johtamien alkuseurakunnan jäsenten) ja ”hellenististen” juutalaisten suhdetta. Kuten yllä jo totean, näillä oli äidinkielikin kreikka ja he olivat eri Välimeren maissa asuneita ja osa Pyhään maahan palanneita juutalaisia. Ajattelutavassa oli varmasti vaikutteita ”hellenismistä”. Heikki Räisänen olettaa, että hellenistien piirissä suhtauduttiin todennäköisesti vapaamielisemmin juutalaiseen lakiin.

23.9.2014 Arto

 

 

(4. jakso)

Miten juutalaisten ja kristittyjen yhteys voidaan palauttaa ennalleen?

Kristittyinä meidän on muistettava mistä olemme päässeet osallisiksi.

Ef. 3: 2 ja 6 Paavali kirjoittaa pakanauskoville: ”Olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu,…että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa.”

Kristittyinä meidän tulisi aina muistaa, että meillä ei olisi hengellisessä mielessä mitään, ellemme olisi saaneet sitä juutalaisen Messiaan ja muiden juutalaisten todistuksen kautta. Ellemme ota tätä huomioon sekä kunnioita ja tunnusta juutalaisia juuriamme, me tosiasiassa kiellämme oman olemassaolomme kristittyinä, sillä kristinusko on ytimeltään juutalainen.

Kristittyinä meillä on paljon anteeksipyydettävää juutalaisilta. Henkilökohtaisesti kuitenkin rukoilen, että juutalaiset voisivat ennakkoluulottomasti lukea Uutta testamenttia, sillä se on yhtä juutalainen kirja kuin Vanha testamenttikin. Se ei ole uhka juutalaiselle identiteetille. Pelko juutalaisen identiteetin menettämisestä ei johdu Uudesta testamentista, vaan kristityistä, jotka ovat tulkinneet ja käyttäneet väärin sekä Uutta että Vanhaa testamenttia juutalaista kansaa vastaan.

Sekä kristityille että juutalaisille on äärimmäisen tärkeää ja ajankohtaista tulla ulos omista bunkkereistaan ja löytää yhteinen sävel.

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi (Mal. 4:4-6).

Tämä on ajankohtaisimpia Raamatun profetioita. Siinä muistutetaan Mooseksen laista, jonka säilyttämisen juutalaisuus on kokenut identiteettikysymyksekseen. Kristityt taas ovat julistaneet, että Messias on kaikki kaikessa. Tämä profetia ennustaa, että nämä kaksi asiaa tulevat jälleen kuulumaan yhteen ja yhdistämään Jumalan kansan niin että on oleva alkuseurakunnan kaltainen yksi lauma ajan lopussa.

Alkuseurakunnan mallin palauttamisessa tämän profetian mukaan ”isät” ovat ratkaisevassa roolissa. Keitä he ovat? Isät ovat messiaanisia juutalaisia ja lapset ovat pakanakristittyjä. Näiden välinen yhteys on siunaus sekä juutalaisille että Raamatun totuudesta poikenneelle kristillisyydelle. Ensimmäisen vuosisadan messiaaninen seurakunta, joka muodostui juutalaisista ja pakanoista, osoitti, että Messiaseen uskominen ja uskollisuus Tooralle eivät olleet yhteen sovittamattomia. Kun sama asia osoitetaan todeksi myös tänä aikana, se koituu voimalliseksi todistukseksi vielä Jeshuan messiaanisuutta epäileville juutalaisille. Mutta samalla tämä on kutsu parannukseen myös korvausteologian hapattamalle kristikunnalle, jonka palaaminen kristinuskon juutalaisille juurille on elintärkeää ainakin kahdesta syystä: Ensinnäkin siksi, että kristillisyys yleensäkin säilyisi hengissä tämän maallistuneen ja humanistisia arvoja ajavan yhteiskunnan keskellä. Toiseksi, että me kristittyinä emme sortuisi jälleen kerran taipumaan sen juutalais- ja Israel –vastaisuuden edessä, joka tuntuu vain voimistuvan päivä päivältä.

Mutta kun syntyy alkuseurakunnan kaltainen yhteys juutalais- ja pakanauskovien välille, syttyy myös sama Hengen tuli kuin oli alkuseurakunnassa! Kun Jumalaa rukoillaan ”hengessä ja totuudessa”, Jumala vastaa. Syntyy herätys! Sitten tulee myös vaino niin kuin oli alkuseurakunnan osana. Mutta tässäkin on vain lisä vahvistus, että ollaan oikealla polulla: Ilmestyskirjan mukaan vainottuja tulevat olemaan ne, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen (Ilm.14:12; vuoden 1992 käännös). Tooran noudattaminen ja Messias-usko tulevat siis jälleen kulkemaan käsi kädessä niin kuin apostolisena aikana. Raamatulle uskolliset niin juutalaisista kuin pakanoista ovat taas yhdessä niin kuin alussa. Heidän kohtalonsa niin heille uskotun todistustehtävän loppuun suorittamisessa kuin myös vainottuina tulee yhdentymään lopun ajassa.

Mutta kenelläkään Jumalan Israeliin kuuluvalla ei ole tarvis pelätä tulevaisuuden suhteen – mitä se tuokin tullessaan. Sillä Messias, Israelin kuningas, on jo Golgatalle saanut voiton kaikista pimeyden voimista. Hän on pitävä huolen kansastaan.

Kalle

 

 

JUUTALAISTEN JA KRISTITTYJEN YHTEYDEN MERKITYS LOPUN AIKANA

 

(3. jakso)

Korvausteologian perusväittämät

Korvausteologiaksi kutsutun opetuksen peruslähtökohta on siinä, että koska juutalainen kansa on syyllinen Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, se ei enää ole erityisasemassa Jumalan valittuna kansana. Koska se hylkäsi Messiaansa, Jumala puolestaan hylkäsi sen. Korvausteologian mukaan Jumala on purkanut liittonsa Israelin kanssa eikä sillä enää ole erityisasemaa Jumalan suunnitelmissa. Uusi liito on tehty ”uuden Israelin” eli kristillisen seurakunnan kanssa. Se otti juutalaisen kansan paikan Jumalan valittuna kansana.

Yksinkertaistaen voimme sanoa: Korvaamisteologia opettaa, että Jumala on hylännyt juutalaiset ja ottanut tilalle pakanat. Tätä oppia ei kuitenkaan löydy apostolisessa opetuksessa. Itse asiassa Paavali varoittaa pakanakristittyjä siitä:

Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. (Room. 11:17-18; vuoden 1992 käännös).

Tästä Paavalin nuhteesta käy ilmi, että tuo ajatustapa oli jo leviämässä varhaiskristittyjen keskuudessa. Mutta erityisesti kirkkoisät alkoivat ylvästellä tavalla, josta Paavali oli varoittanut. Mainitsemme nyt lyhyesti korvausteologian keskeisimpiä oppeja ja mitä niistä on seurannut.

Seurakunta korvaa Israelin

Justinus Marttyyri ja monet muut kirkkoisät väittivät, että seurakunta oli ”todellinen hengellinen Israel”, koska ”juutalaiset kovettivat sydämensä ja kieltäytyivät ymmärtämästä profeettojen todellista tarkoitusta”. Barnabaan kirjeen kirjoittaja kehottaa kristittyjä omaksumaan roolinsa uutena Israelina. Kyprianus vaatii, että koska juutalaiset ovat ”hylänneet Herran ja pilkanneet Israelin Pyhää”, kristityt ovat nyt niitä, joiden on lupa kutsua Jumalaa ”’Meidän Isämme’, koska hän on nyt alkanut olla meidän Jumalamme ja lakannut olemasta juutalaisten Jumala”.

Opetussuuntaus, että seurakunta korvaa Israelin, muodostui ajan myötä erityisen silmiinpistäväksi katolisuudessa. Toinen peruste korvaamiselle oli ”missiologinen/poliittinen” huoli johtaa pakanoita seurakuntaan. Lopulta kun kristinuskosta tuli Rooman maailmanvallan virallinen uskonto, käsitys jumalallisesta valinnasta ymmärrettiin poliittisena asiana. Rooman imperiumi samaistettiin daavidilaisen Messiaan valtakuntaan.

Kirkot korvaavat synagoogat

Korvausteologia ilmaisi itsensä myös väkivaltaisesti. Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla korvausteologia johti kristityt hyökkäämään synagoogia vastaan. Ne joko hävitettiin ja tilalle rakennettiin kirkkoja, tai synagoogat muutettiin kirkoiksi.

Muutamia vuosisatoja myöhemmin ristiretket olivat toinen vaihe juutalaisten ja kristittyjen välisten suhteiden tuskallisessa historiassa. Ristiretkien tunnustettu tarkoitusperä oli Pyhän haudan haltuun ottaminen muslimien käsistä. Kuitenkin nimenomaan juutalaiset kärsivät eniten ristiretkistä.

Korvausteologiaa seurasi aina väkivalta, jonka tarkoitus oli eliminoida juutalaiset historiasta. Varhaisvuosisatojen kirkkoisät ja keskiajan ristiretkeläiset tasoittivat tietä holokaustille. Korvausteologia edisti sitä enemmän kuin mikään muu teoria. Se on antisemitismiä parhaimmillaan tai pitäisikö sanoa pahimmillaan.

Henki korvaa lihan

Korvausteologiassa asetettiin vastakkain lihallinen Israel ja hengellinen Israel. Augustinus puhui juutalaisista ”lihallisten juutalaisten jumalattomana rotuna”. Krysostomus kuvasi juutalaisia ”uppiniskaisina eläiminä… sopivina teurastettaviksi”.

Samat ajatukset ilmaantuivat uudelleen Saksassa ennen natsien aikaa ja valmistivat tietä lopullista ”teurastusta” varten. Näin ollen korvausteologia muodosti pohjan natsi-ideologian vääristyneille näkemyksille ja valmisti siten kristittyjä kannattamaan ja sallimaan ihmiskunnan historian kauhistuttavimman rikoksen.

Armo korvaa lain

Opetus, että seurakunta on tullut Israelin paikalle, vaikutti voimakkaasti kristilliseen ajatteluun laista. Kristinuskon tunnusomaisena erona juutalaisuudesta alettiin pitää sitä, että kristityillä on armo ja juutalaisilla on laki. Ja korvausteologisen mallin mukaan kristittyjen armo nähtiin juutalaisten lain vastakohtana ja tämän vuoksi sen tilalle asetettuna. Tämä ajatussuuntaus on vallalla erityisesti meillä protestanttisuudessa.

Uusi testamentti korvaa Vanhan testamentin

Jos ajatellaan, että armo ja evankeliumi ovat korvanneet Tooran, niin silloin ei ole hämmästyttävää, että kristityt yrittivät vapauttaa seurakunnan heprealaisesta Raamatusta eli ”Vanhasta testamentista”, joka todisti Toorasta, ja asettivat sen tilalle ”Uuden testamentin”, joka todisti armosta. Markion pani tämän prosessin alulle toisen vuosisadan keskivaiheilla, kun hän erotti nämä kaksi Testamenttia toisistaan. Tähän asti Raamattu muodostui pelkästään Vanhasta testamentista, johon kristityt vain lisäsivät uudempaa materiaalia (ks. 2. Piet. 3:15-16). Markionin jopa esitti Vanhan testamentin hylkäämistä, koska se kuului juutalaisille.

Kirkko torjui lopulta Markionin opetuksen Vanhan testamentin hylkäämisestä, mutta siitä lähtien Raamattu jaettiin Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Näin muutettiin sitä tapaa, miten kristityt ymmärtäisivät Raamattuaan. Siitä lähtien näitä kahta osaa Raamatusta käsiteltiin kahtena erillisenä kokonaisuutena, joista Uutta pidettiin Vanhaa parempana. Tämä korvaamisajatuksen mukainen tapa lukea Raamattua on edelleenkin vallitseva kaikkialla kristillisissä piireissä.

Sunnuntai korvaa sapatin

Siinä juutalaisvastaisessa ilmapiirissä, joka voimistui kristittyjen keskuudessa, sapatti tuli erityisen huomion kohteeksi. Koska pakanakristittyjen parissa sapatin viettämistä alettiin pitää samaistumisena juutalaisuuteen suurin osa heistä hylkäsi sapatin ja korvasi sen kristillisellä sunnuntailla tehden näin täydellisen pesäeron juutalaisuudesta. Sapatista luopumiseen kristittyjen parissa vaikutti ratkaisevasti tässä yhteydessä keisari Konstantinus, joka v. 321 jKr. määräsi auringon päivän, sunnuntain, valtion viralliseksi lepopäiväksi. Myöhemmät kirkolliskokoukset sitten pyrkivät tukahduttamaan kaikki sapatinviettopyrkimykset. Juutalaisia ja joitain vielä sapattia viettäviä kristittyjä alettiin vainota.

Korvausteologia näytteli määräävää roolia sunnuntain nostamisessa sapatin tilalle. Augustinuksen (354-430 jKr.) selitys sunnuntain alkuperästä ilmentää korvausteologiaa: ”Herran ylösnousemus ei julistanut Herran päivää juutalaisille vaan kristityille, ja tuosta tapahtumasta sen juhlallisuudet saivat alkunsa.” Jacques Doukhan kirjoittaa: ”Varhaiskristikunnassa tapahtunut muutos sapatista sunnuntaihin ei ollut vain historiallinen sattuma, jonka sunnuntaita pyhittävästä ympäristöstä tulevien pakanakäännynnäisten sisälle tulviminen aiheutti. Se oli myös kristillisen korvausteologian ilmaus” (s. 69).

Pelastus korvaa luomisen

Raamatun ensimmäinen totuus Jumalasta kaiken Luojana on se, jota sapatti nimenomaan julistaa (1. Moos. 1:1-2:4a). On todennäköistä, että sapatin korvaamiseen sunnuntailla oli vaikuttamassa myös kristittyjen keskuudessa tapahtunut pelastuksen ylikorostaminen luomiseen verrattuna. Tämä ajatussuunta sai alkunsa Markionista, joka asetti pelastuksen vastakohdaksi luomiselle, Vapahtajan vastakohdaksi Luojalle, näiden ollessa toisensa poissulkevia.

Kun tähän rinnalle tuodaan nykyään yleisesti kouluissa opetettu kehitysteoria, on ilmeistä, että usko luomiseen on haluttu tehokkaasti poistaa ihmisten mielistä. - Mutta mitä pelastukseen tulee tiedämme Raamatusta, että pelastus on mahdollista vain Jumalan luovan voiman kautta. Uudestisyntyminen on Jumalan luomisteko! Ylösnousemus, uusi taivas ja uusi maa – ne tulevat olemaan saman Jumalan luomisvoiman ilmaus kuin oli tämän nykyisen maailman luominen.

Juutalaisuuden ja kristillisyyden vastakkainasettelu

Korvausteologian myötä syntynyt juutalaisten ja kristittyjen keskinäinen vastakkainasettelu on tuottanut syviä haavoja – enimmäkseen juutalaiselle osapuolelle. Siihen on liittynyt puolustautumista puolin ja toisin, mikä puolestaan on muokannut niin kristillistä kuin juutalaistakin identiteettiä.

Hylkäämällä juutalaiset juurensa ja korvaamalla ne omilla uusilla juurillaan pakanakristillisyys pakotti juutalaiset erkanemaan kristillisestä seurakunnasta. Samalla se on myös tuottanut kristillisen identiteetin, joka on tahallisesti asetettu juutalaisen identiteetin vastakohdaksi. Juutalaisten reagointi tähän on ollut vastaavanlainen. Molemmat siis muovasivat omat identiteettinsä paljolti vastareaktiona toisilleen.

Olemme siis sekä kristittyinä että juutalaisina erillään omissa bunkkereissamme. Ne tuntuvat antavan meille jonkinlaisen suojan. Samalla ne kuitenkin estävät meitä suorittamasta sitä tehtävää, minkä Jumala meille todistajinaan antoi, tehtävän, joka voidaan tehdä parhaiten vain yhdessä. Miten tämä vastakkainasettelu voitaisiin purkaa?

13.8.2014

Kalle

 

"Kirjoitettu on!

 

Mitä sinulle tulee mieleen kun luet tai kuulet sanottavan ”kirjoitettu on” tai ”kirjoituksissa...” jne. Jos on kyse maallisista teksteistä tai puheista, ainakin minulle tulee mieleen, että kyse on hyvin arvovaltaisesta tai jopa laissa kirjoitetusta tai sanotusta asiasta. Siis asiasta, joka on syytä ottaa huomioon ja jota on syytä noudattaa.

No, entäpä kun Raamatussa sanotaan ”...kirjoitettu ...”

Room. 12: 19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.

Koko UT:ssa löytyy useammassa muodossa ilmaisu , kirjoitettu, kirjoitukset, kirjoituksissa ja kirjoitus, yli sata kertaa (112). Suurin osa näistä on Paavalin käyttämiä ilmaisuja, 53 kertaa. Evankeliumeissa ne esiintyvät 41 kertaa ja ovat pääasiassa Jeshuan puheissa ja opetuksissa. Mitä nämä kirjoitukset ovat? Kun Jeshua ja Paavali viittaavat näihin he samalla käyttävät tätä kirjoituksiin vetoamista vahvistamaan puheena tai käsillä ollut asia. Niin kuin me tarkistaessamme esim. tietosanakirjasta jonkun asian oikeellisuuden. Nämä kirjoituksethan tietenkin tarkoittaa hebrealaista raamattua, Tanakhia. Vaikka sieltä löytyy Tooran kautta laki ja käskyt, Jeshua ja Paavali käyttävät lisäksi koko Tanakhia (VT). Eli, meidän tuntemamme Vanha Testamentti on ne kirjoitukset, joihin koko Jeshuan ja Paavalin opetus kokonaan perustuu.

Entä me ”kristinuskonnon” harjoittajat? Miten me luemme tai noudatamme VT:n opetuksia ja käskyjä? Korvausteologian myötä VT:lta on viety arvovalta ja noudattamisen velvoite, lähes kokonaan. Moni lukee sitä etsien ”sopivia” kohtia johonkin tilanteeseen, tai esim. saarnaan liittyen. Luemme sitä ns. soveltuvin osin ja Jumalan laki ei koske meitä. Sanotaan, että UT:n sanoma on lain korvaaminen armolla. Kun näin tulkitaan, ei edes UT ole luettu kunnolla.

Room. 15:4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Luuk. 24:45 Silloin hän (Jeshua) avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

Lukiessani UT:a, vaikkapa Jeshuan opetusta, ei Hän saarnannut uutta uskontoa, vaan kunten mm. ylläolevassa Luukkaan tekstissä käy ilmi, Hän ”saarnasi” opetuslapsia ymmärtämään ja käsittämään kirjoitukset. Siis ne kirjoitukset, jotka ovat ”kristinuskonnon” käytössä, kuten yllä totean, ”soveltuvin osin”.

Lain korvaaminen armolla, on sekin aivan UT:n vastainen tulkinta. Paavala mm. sanoo näin: ”Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra.” (Alleviivaukset ja lihavoinnit kirjoittajan)

1Joh.5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.  3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

Kun kristittynä ottaa puheeksi käskyjen noudattamisen, vakiintunut vastalause on ”ei ne meitä koske, mehän emme ole lain alla” jne. Mutta kun tutkimme kirjoituksia sillä vakavuudella, mitä esim. ylläolevat tekstit edellyttävät, on yhdyttävä täysin Jaakobin kirjeen ajatukseen:

Jaak. 2: 17. Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.  18: Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.

20. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

Ja Jeshua itse toteaa Vuorisaarnassa hyvin vakuuttavasti: Matt. 5: 18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

Johannes Kastaja saarnatessaan parannusta Jordanilla tahtoi myös kytkeä uskoontulon tekoihin – hedelmiin. Tuottamaton puu leikataan pois. Näin sanoo järkikin, ei usko voi olla tahdotonta ”lillumista” Jeshuan armon varassa. Kuten kirjoituksista lukemattomia kertoja käy ilmi, - se on hyvin aktiivista.

Matt. 3: 8 Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! ...10. Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen

Mikkeli 13.8.2014

Arto

 

Kesä on loppusuoralla ja on aika julkaista Kalle Venäläisen opetuksen seuraava osa, aiheesta...

JUUTALAISTEN JA KRISTITTYJEN YHTEYDEN MERKITYS LOPUNAIKANA

(2. jakso)

Muiden lampaiden” kutsuminen samaan tehtävään

Jeesus näki jo ennakkoon, mitä tämä saisi aikaan muissa kansoissa. Hän oli puhunut opetuslapsilleen näin:

Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh. 10:16).

Tämän lammastarhan” lampaat, joille Jeesus puhuu, ovat hänen juutalaisia opetuslapsiaan. ”Muut lampaat” ovat muista kansoista evankeliumin kautta Jeesukseen uskoviksi tulevia. - Toinen tulkinta on, että ”muut lampaat” ovat Israelin kadonneita heimoja. Tämä tulkinta on mielestäni aivan oikea rinnakkainen sovellus. Mielestäni Israelin kadonneet heimot löytyvät ja liitetään Messiaan laumaan juuri silloin, kun evankeliumia puhtaasti julistetaan kaikille kansoille, joiden sekaan he ovat hajonneet tai sulautuneet. – Myös nämä ”muut lampaat” ovat Hyvälle Paimenelle yhtä arvokkaita kuin ”tämän tarhan” lampaat.

Jeesus sanoo, että kaikki hänen lampaansa muodostaisivat ”yhden lauman”. Kirjoittaessaan pakanuudesta kääntyneille Jeesukseen uskoville Pietari soveltaa heihin sanoja, jotka kertovat Israelin erityistehtävästä:

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut" (1. Piet. 2:9-10).

Tätä ei tule ymmärtää siten, että pakanauskovat ottaisivat Israelin paikan Jumalan todistajana. Se tarkoittaa, että Messiaan kautta pakanatkin tulevat liitetyiksi Jumalan Israeliin ja saavat samat valtuudet Israelin rinnalla sen tehtävän suorittamiseen, joka alun perin Israelille annettiin.

Todistusvoima

Se, mitä Jeesus rukoilee todistajilleen, on hyvin merkittävää:

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt (Joh. 17:20-21).

Todistusvoima: todistajien ykseys

Tästä ilmenee, että todistajien todistusvoima on kätketty heidän keskinäiseen yhteyteensä. Jos se puuttuu, he eivät ole uskottavia. Tämä kahden todistajan keskinäinen yhteys ilmenee myös aikaisemmin lukemassamme tekstissä, jossa Jeesus sanoo, että on oleva yksi lauma ja yksi paimen (Joh. 10:16).

Paavalille oli äärimmäisen tärkeää juutalaisuskovien ja pakanuudesta kääntyneiden keskinäisen yhteyden säilyttäminen. Se käy ilmi hänen kaikista kirjeistään. Se oli sisään kirjoitettu myös siihen tapaan, miten hän julisti evankeliumia.

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (Room. 1:16).

Jumalan järjestys: juutalaiselle ensin

Julistaessaan evankeliumia Paavali ei aikonut perustaa uutta uskontoa juutalaisuuden rinnalle tai edes sen jatkeeksi. Hänelle Jeesukseen uskominen Messiaana oli nimenomaan sitä, mitä varten juutalainen uskonto oli olemassa. Siksi hän halusi aina ensiksi, missä hän toimikin, avata juutalaisten silmät näkemään Israelille annettujen Messias-lupausten täyttyneen Jeesus Nasaretilaisessa. Tämä sanoma kuului toki viedä myös muille kansoille. Mutta aina uudelle paikkakunnalle tullessaan Paavali tervehti ensiksi juutalaisyhteisöä hyvillä uutisilla Messiaasta. Ennen kuin hän alkoi julistaa evankeliumia pakanoille, hän halusi varmistaa, että hän voisi tuoda nämä ”muut lampaat” sisälle ”tähän lammastarhaan”, pakanuudesta kääntyneet juutalaiseen lammastarhaan, - ja nimenomaan sellaiseen lammastarhaan, jossa heidät hyväksyttäisiin tasavertaisina sisarina ja veljinä. Evankeliumi, joka piti julistaa juutalaisille ensin, vaikuttaisi juutalaisissa sen, että he ymmärtäisivät niin kuin Pietari, ettei Jumala katso henkilöön, ettei Jumalan edessä pelastuksen kannalta ole juutalaista eikä kreikkalaista, vaan he ovat kaikki yhtä Messiaassa, ovat uskovan Aabrahamin lapsia.

Vaikka apostolisessa seurakunnassa tehtiin selväksi, ettei pakanoiden tarvinnut tulla juutalaisiksi, joka olisi merkinnyt kaikkien miespuolisten uskovien ympärileikkausta, heidän oli kuitenkin määrä liittyä seurakuntaan, joka tunnisti kuuluvansa juutalaiseen perheeseen. Antaessaan juutalaisille opetuslapsilleen käskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille, Jeesus kehotti heitä opettamaan uskoon tulleita ja kastettuja muiden kansojen jäseniä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän (juutalaisten opetuslasten!) pitää (Matt. 28:20).

Tältä pohjalta työtä tehden Jeesuksen varhaiset todistajat olivat voittamattomia! Todistustyö kantoi hedelmää sekä juutalaisten että pakanoiden keskuudessa. Juutalaistaustaisten ja pakanuudesta kääntyneiden välillä tosin ilmeni yhteensovittamisongelmia – sitä ei tule kieltää. Mutta alkuseurakunta kykeni ne selvittämään luopumatta Raamatun totuudesta. Apostolien tekojen 15. luku kertoo, miten Pyhä Henki johti apostolista seurakuntaa tekemään oikeat ratkaisut, että pakanuudesta kääntyneiden sopeuttaminen juutalaiseen yhteisöön onnistuisi. Ja se onnistui siitä huolimatta, että kriisejä ilmaantui mm. Galatiassa, Kolossassa ja Roomassa ja Paavali joutui kirjoittamaan näiden seurakuntien tilannetta koskevia ohjeita. Näitä Paavalin kirjeitä on hyvin usein meidän kristittyjen keskuudessa tulkittu siten, että Paavali ei enää ole sitoutunut Tooran noudattamiseen ja että hän kumoaa mm. sapatin ja muut Vanhan testamentin juhla-aikoja ja ruokavaliota koskevat lait. Onko näin? Mitä Paavali itse sanoo? Emmehän haluaisi tulkita häntä siten, että hän joutuu ristiriitaan itsensä kanssa. Kun Paavali elämänsä lopulla keskustelee työstään ja opetuksestaan Rooman juutalaisyhteisön johtajien kanssa, meille kerrotaan seuraavaa:

Kolmen päivän kuluttua Paavali kutsui kokoon juutalaisten ensimmäiset. Ja kun he olivat kokoontuneet, sanoi hän heille: "Miehet, veljet! Vaikka en ole mitään tehnyt kansaamme tai isiemme tapoja vastaan, annettiin minut kuitenkin Jerusalemista vankina roomalaisten käsiin. …” Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole saaneet kirjeitä sinusta Juudean maalta, eikä kukaan tänne saapunut veli ole ilmoittanut eikä puhunut sinusta mitään pahaa” (Ap. t. 28:17, 21).

Hurskaiden juutalaisten, joille Toorassa pysyminen oli pyhä ja tinkimätön periaate, piti olla vakuuttuneita siitä, ettei Jeshuaan Messiaana uskominen ollut ristiriidassa sen sanan kanssa, minkä Jumala oli kansalleen antanut. Jo ennen tätä Rooman kokousta Paavali oli kohdannut Jeesukseen uskovien juutalaisten johtajat Jerusalemissa, ja nämä olivat puhutelleet häntä näin:

"Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista (”kymmenintuhansin”, RK) on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita (Tämä tarkoittaa, että he ymmärsivät, että Messias -usko ja Tooran mukaan eläminen kuuluivat yhteen). Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? … Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme… siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta” (Ap. t. 21:17-25).

Se, että Toorasta tietämättömiltä pakanoilta ei vaadittu juutalaisuskovien yhteisöön tullessaan samaa, minkä Raamattunsa tuntevat juutalaiset olivat jo ennestään omaksuneet, ei merkinnyt sitä, että Toora ei olisi enää ollenkaan voimassa. Periaatteellinen ero juutalaisten ja pakanakäännynnäisten välillä oli se, että pakanoiden ei tarvinnut ympärileikata miehiään eli kääntyä virallisesti juutalaisiksi. Mutta ajatus oli se, että kun he käyvät synagoogassa sapattina, he saavat silloin lisää opetusta ja pääsevät juurtumaan syvemmälle Jumalan Sanaan, joka oli silloin Vanha testamentti: Toora, profeetat ja kirjoitukset. Tämä käy ilmi tuon ensimmäisen Jerusalemissa pidetyn apostolisen kokouksen loppuyhteenvedosta Ap. t. 15:19-21:

Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina" (Ap. t. 15:19-21).

Tämä pakanuuden pimeydestä pelastuneiden Tooran opiskelu pohjautui heidän sisäsyntyiseen haluunsa oppia tuntemaan Jumalan tahto kaikissa asioissa. Näinhän on laita vielä tänäänkin niiden kohdalla, jotka ovat tulleet todella elävään uskoon. Jumalan tahdon noudattamisella ei ansaita pelastusta, vaan se on seurausta siitä, että on saanut syntinsä anteeksi. Paavali sanoo, että me emme ole lain alla vaan armon alla (Room. 6:14). Hän sanoo myös, että ”olemme irti laista” (Room. 7:6). – Näillä ilmaisuilla hän tarkoittaa kaikkia uskovia, itseään, muita juutalaisia kuin myös pakanoita. Paavali tahtoo sanoa, että Tooran ohjeita noudattamalla pelastuminen ei ole Jumalan suunnitelma. Iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja (Room. 6:23). Mutta rakkaus lahjan Antajaa kohtaan ilmenee Hänen käskyjensä pitämisenä. Eivätkä ne ole raskaat, kirjoittaa Johannes (1. Joh. 5:3).

Historia osoittaa, että vaikeuksista huolimatta juutalaiset ja kristityt pysyivät yhdessä vähintään neljännelle vuosisadalle asti. Mutta tämä tilanne muuttui ratkaisevasti. Siitä Paavali oli jo omana aikanaan ennustanut:

Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa (Ap. t. 20:29-30).

Mitä on se väärä puhe, josta Paavali ennustaa? Siitä voisimme puhua paljonkin. Tässä yhteydessä toteamme vain, mitkä tulisivat olemaan tuon opetuksen seuraukset. Panitteko merkille, että nämä väärät opettajat ”eivät laumaa säästä”. Historia osoittaa, että seurakunnassa, johon alkoi tulla yhä enemmän pakanoita, pääsi vallalle suuntaus, jonka mukaan kaikki, mitä voitiin sanoa ”juutalaiseksi” piti hävittää.

Tämä juutalaisuuden torjunta oli aluksi luonteeltaan vain teologinen, ts. se oli ainoastaan tuota Paavalin ennustamaa ”väärää puhetta”. Alettiin korostaa uuden kristillisen sanoman paremmuutta vanhaan juutalaiseen uskoon verrattuna. Sitten torjunta siirtyi teologiselta alueelta ihmisiin ja juutalaiset joutuivat maalitauluksi, sillä hehän edustivat tuota vanhaa hylättävää uskoa. Näin syntyi kristillinen antisemitismi. Tämä oli pitempiaikainen prosessi. Vielä neljännelle vuosisadalle asti juutalaiset ja kristityt pysyivät yhdessä. Suurin erottautuminen käynnistyi Konstantinuksen tullessa Rooman keisariksi. V. 313 jKr. hän määräsi, että kristinuskosta tehdään valtion virallinen uskonto, joka muokattiin määrätietoisesti sellaiseksi, että juutalaisten oli mahdotonta pysyä kristillisessä seurakunnassa mikäli he halusivat säilyttää juutalaisen identiteettinsä. Tämä opetussuuntaus tunnetaan nimellä korvausteologia.

Jatkuu...

Kalle

 

Kuva: Ikonissa keisari Konstantinus Suuri ja kirkkoisät pitelevät Nikaian uskontunnustusta. Kuva Wikipediasta

 

"Kristinuskonto" - tulkintojen tulos.

 

Sinä, joka olet lukenyt blogiani, varmasti havainnoit miten olen ihmetellyt, mistä pakanakristityt saivat perustelut ja niiden myötä oikeutuksen juutalaisvastai-suudelle, joka johti antisemitismin syntymiseen. Tätä on nähtävissä jo melko varhaisessa vaiheessa, kuten mm. edellisessä kirjoituksessani jo totesin.

Historian tutkimus löytää aika yllättäviäkin asioita. Puhutaan paavalilaisista ja ei-paavalilaisista uskovista. Paavalilaiset todennäköisesti olivat pakanakristittyjä ja kreikkaa puhuvia juutalaisia (näitä myös sanotaan hellenisteiksi) ja ei-paavalilaiset alkuseurakunnan juutalaisia (arameaa puhuvia) apostolien, Jeshuan opetuslasten seuraajia.

Asetelma sinänsä on hankala. Ajatellaan juutalaisuutta, joka jo silloin oli useamman tuhannen vuoden ajan ollut yhtä Jumalaa palveleva kansa. Kaikki muut olivat lähes täysin ummikkoja tässä suhteessa. Juutalainen ei sietänyt mitään heidän omaksumasta uskostaan poikkeamisia. Jeshuan syntyminen ei niinkään kansalle ollut järkytys, päinvastoin, Jeshuan seuraajia ja myöhemmin alkuseura-kunnan juutalaisia jäseniä oli varmasti kymmeniä tuhansia. Mutta kirjanoppineille ja ylipapeille sekä vanhimmille Jeshua oli liikaa. Tiedämme mitä tapahtui. Ja sitten tuli vielä Paavali, joka oli heidän omista ”joukoistaan”, hän oli fariseus.

Paavalin työ menestyi ilmeisesti liian hyvin ja ”tiukkapipoiset” juutalaiset pyrkivät laittamaan kapuloita rattaisiin, hän puhuu kirjeissään ”villitsijöistä” ja ”valheveljistä”. Näitä ilmestyi uusien pakanakristillisten joukkoon Paavalin vanavedessä.

Tiit.1: 10 Varsinkin juutalaisuudesta kääntyneiden joukossa on monia kurittomia, tyhjänpuhujia, jotka johtavat toisia harhaan.

11 Heidän suunsa on tukittava, sillä he villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä oppejaan.

Gal. 24 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,:

On aivan selvää, että Paavali oli ”punainen vaate” juutalaisille, ainakin kirjanoppineille. Myös ei-paavalilaisten (siis alkuseurakunnan Jeshuaan uskovat) oli ilmeisen vaikea häntä hyväksyä. Vaikka Apostolien teoissa selvästi kerrotaan Jerusalemissa pidetystä kokouksesta ja sen päätöksistä, on liian helppoa sanoa, että Paavalin ja alkuseurakunnan kiista Tooran määräyksistä olisi pyyhitty pois. Tämä kokous pidettiin jo Paavalin ensimmäisen lähetysmatkan jälkeen ja kuten hänen kirjeistään voi havaita nämä asiat olivat myös myöhemmin usein esillä. Vaikuttaa siltä kuin Paavali olisi ollut kahden tulen välissä, toisaalta hänen piti todistaa, että hän ei pyri irrottautumaan Toorasta ja pitäytyy siinä, ja toisaalta, ettei uusien seurakuntien jäsenet ja messiaaniset juutalaiset, ole samalla viivalla.

 

Room. 3: 1 Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta?

2 Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.

3 Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä?

4 Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: "Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään".

31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

Room. 11: 1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.

Room. 9: 3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,

4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;

5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!

Näitä Paavalin sanoja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että painetta uskon alkulähdettä kohtaan on paljon. Jopa joltakin taholta kyseenalaistetaan Jumalan ja juutalaisuuden erityinen suhde. Kun Paavali joutuu kirjoittamaan näitä tekstejä, seurakunnassa on pakko olla voimakasta vastustusta juutalaisuutta kohtaan. Ilmeisesti Paavali pystyi pitämään sen kurissa. Kuitenkin Tooraan ja lakiin liittyvät, niihin kriittisesti suhtautuvat kirjoituksensa, hänen kuolemansa jälkeen lähes suoraan tulkittiin siten, että Tooralla ja lailla ei ole mitään tekemistä kristittyjen kanssa. Tosin hän itse varoitti tämänkaltaisesta kehityksestä.

Apt.20: 29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,

30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Kun jo n. vuoden 100> oli kristinuskosta tulossa oma uskonto se jo jakaantui (jakaantumassa) mainittuihin ”paavalilaisiin” ja ei-paavalilaisiin, joista ensinmainitut tämän ”kristinuskonnon” perustivat ja pikkuhiljaa syrjäyttivät (hylkäsivät) juutalaiset ja korvausteologia oli syntynyt. Kristityt hylkäsivät Tooran ja erityisesti sapatin korvaaminen sunnuntailla oli juutalaisille liikaa. Ignatios Antiokialainen (kuollut v.98-117) kirjoittaa: ”Ne, jotka elivät vanhan järjetyksen mukaan , ovat löytäneet uuden toivon. He eivät enää vietä sapattia vaan Herran päivää, jolloin meidän elämämme herätettiin kuolleista Kristuksen kanssa ja hänen kuolemansa kautta” (Doukhan: Kaksi todistajaa...)

Tämän Ignatioksen sanotaan olleen apostoli Johanneksen oppilaita, mutta omaksuneen Paavalilaisen teologian. Todennäköisesti hän ei ollut juutalainen, ehkä Syyriasta ?? Mutta olisiko hän ensimmäisiä ”kirkkoisiä”, jotka pyrkivät Tooran kyseenalaistamiseen ja alkuseurakunnan apostolien opetuksen hylkäämiseen. Tätä kyselen? Vähän myöhemmin Justinos Marttyyri jo vakuuttavasti epäsi juutalaiselta mahdollisuuden uskoa Jeshuaan ja olla juutalainen.

Mikkelin 21.7.2014

Arto

 

Nyt on ilo julkaista ensimmäisen vierailijan teksti. Kalle Venäläinen on kirjoittanut todella kattavan esityksen mikä on tärkeää lopun aikana. Julkaisemme opetuksen neljässä osassa.

 

JUUTALAISTEN JA KRISTITTYJEN YHTEYDEN MERKITYS LOPUN AIKANA

(1. jakso)

Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana" (Miik. 4:1-2).

Mieleeni on jäänyt eräs ajanjakso elämässäni, jolloin aina, kun avasin Raamatun, se aukeni juuri tämän tekstin kohdalta. Tämä rohkaisi minua kovasti: Tajusin, että Herra(n asia) tulee voittamaan! Tekstissä on kerrottu kolme asiaa: 1) Israelilla on oleva loistava tulevaisuus ja erityinen tehtävä.  2) Tuo tehtävä liittyy muiden kansojen opettamiseen ja mikä ihmeellistä: näillä kansoilla on halu oppia tuntemaan Israelin Jumalan teitä. 3) Nämä Herran tiet on ilmoitettu Herran laissa eli Toorassa, joka voidaan myös suomentaa, ”oppi” tai ”opetus”.

Israel, Jumalan todistaja

Jumala kutsui Israelin kansakseen olemaan hänen todistajanaan muille kansoille:

”Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen” (Jes. 43:10).

”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa” (2.  Moos. 19:5,6).

Nämä viimeksi luetut sanat Jumala puhui Israelille Siinailla. Liitto, josta tässä mainitaan, sisälsi kymmenen käskyä, jotka Jumala pian antoi kansalleen. Ne olivat kyllä jo tätä ennenkin olemassa, mutta Siinailla Jumala kirjoitti ne omalla sormellaan kahteen kivitauluun. Tällaista ei ole tiettävästi koskaan muulloin tapahtunut! Huomatkaamme, että nämä käskyt annettiin Egyptin orjuudesta vapautetulle kansalle! Niiden noudattamisella he eivät siis voineet ostaa itseään vapaiksi, mutta niiden noudattaminen varjelisi heidät synnin orjuudesta, joka vaanii aina ja kaikkialla ulkonaisesta vapaudesta huolimatta. Antaessaan nämä elämää suojelevat ohjeensa Jumalan tarkoituksena oli kohottaa kansan moraalista tasoa niin, että muut kansat tuntisivat, että Israelilla on totisesti elävä Jumala!

Israel tosin poikkesi usein pois Jumalan teiltä. Luopumuksen aikoina profeetat kutsuivat kansaa parannukseen ja uuteen liittoon Jumalan kanssa. Uudistettu liitto ei kuitenkaan muuttaisi Jumalan ihannetta kansaansa nähden. Sen tarkoitus oli syntien anteeksiantamuksen kautta muuttaa ihmisen sydän kivisydämestä lihasydämeksi. Jeremia kirjoittaa:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä (Jer. 31:31-34).

Tässä Jeremia ennustaa ajasta, joka varsinaisesti toteutui, kun Messias tuli maailmaan. Uusi liitto solmittiin Israelin kanssa Messiaan synnit sovittavan

veren kautta. Aikaisemmin kivitauluihin kirjoitettu laki luvataan tässä liitossa kirjoittaa sydämen lihatauluihin. Matteus kertoo, miten Jeesus suhtautui Jumalan lakiin eli Tooraan:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:17-18).

Jeshua ei ole vain Vanhassa testamentissa luvattu Messias, vaan hänessä me näemme Jumalan Sanassaan antamat ihmistä koskevat ihanteet toteutuneina. Hän on kävelevä Toora. Opettajana hän eli todeksi kaiken, mitä opetti muille. Jeesus antaa tunnustuksen myös toisille opettajille, jos nämä puhuivat Raamatun mukaisesti:

Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee (Matt. 23:1-3).

Jeesuksen aikana oli kolme huomattavaa ryhmää juutalaisten keskuudessa: fariseukset, saddukeukset ja selootit. Viimeksi mainitut olivat jyrkästi Roomaa vastaan. Saddukeukset taas olivat Roomalle myönteisimpiä. Monet papeista olivat saddukeuksia ja he toimivat yhteistyössä Rooman vallanpitäjien kanssa. Fariseukset olivat kirjoitusten asiantuntijoita, joista Jeesus antaa tämän tunnustuksen. Tämä ryhmä on kantanut juutalaisuutta läpi vuosisatojen kansan hajaannuksen aikana. Temppelin hävityksen jälkeen saddukeukset käytännössä katosivat. Selootit kärsivät tappion roomalaiskapinoiden yhteydessä. Mutta fariseukset selvisivät hengissä ja ovat säilyttäneet juutalaisen identiteetin, jolle tunnusomaista on pysyä laissa eli Toorassa ja pyhien kirjoitusten todistuksessa (vrt. Jes. 8:20). Näin juutalaiset ovat pysyneet omana kansanaan lähes pari vuosituhatta hajaannuksessa ilman temppeliä ja ilman omaa kotimaataan. On todennäköistä, että Jeesus itsekin, kuten Saulus Tarsolainen, kuului fariseuksiin.

Omassa toiminnassaan Jeesus tähtäsi Israelille annetun lähetystehtävän täyttämiseen. Ylösnousemuksensa jälkeen antamassaan lähetyskäskyssä Jeesus valtuuttaa opetuslapsensa suorittamaan juuri tätä tehtävää. Messias oli tullut sovittamaan liiton rikkojien, sekä Israelin että koko ihmiskunnan synnit. Hänen verensä takaa kaikille liiton rikkojille laillisen oikeuden aloittaa puhtaalta pöydältä, uudessa liitossa, uuden liiton uskovina. Jumalan ihmisihanteet pysyvät silti samana. Ne voivat olla jopa korkeammat, koska rakkaus vaikuttimena uskova ei ajattele vain lain kirjainta vaan myös sen henkeä! Näin Messias opetti opetuslapsiaan tuntemaan Israelin pyhää, että he voisivat levittää hänen tuntemustaan muille.

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt. 28:18-20).

Sama asia tuodaan esille myös Ap. t. 1:8 ja samalla kerrotaan, mistä opetuslapset saisivat voiman työhönsä:

”Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Ap. t. 1:8).

Tästä ilmenee, että Israelille annettu tehtävä levittää Jumalan tuntemusta muille kansoille on itse asiassa Messiaasta kertomista. Jokainen Tooran käsky ja opetus on nähtävä siinä valossa, joka virtaa Golgatan ristiltä. Koko Raamattu oikein ymmärrettynä todistaa Messiaasta ja pelastuksesta Hänessä. Siksi Jumalan sanaa ei voida muuttaa. Pyhä Henki johtaa Kristus- ja risti-keskeiseen Sanan ymmärtämiseen ja sen mukaan elämiseen.

(jatkuu)

Kalle Venäläinen

 

Kuva keskitysleiristä liittoutuneiden saavuttua.

Jeesus vai Jeshua?

”Eikö meitä itseämmekin pitäisi häiritä, jos kirjoitukset ja UT näyttävät nousevan toisiaan vastaan? Jos ne eivät puhu samasta Herrasta? Jos meitä ei tuollainen pikku ongelma häiritse, uskomme ei perustu muuhun kuin tunnehurmokseen. Silloin on syytä vakavasti miettiä miksi yleensä on uskossa.

Kirkkoisät, jotka tulivat Paavalin jälkeen, ja joista Paavali varoitti, perustivat oman lahkon. Heille ei kelvannut opetuslasten hebrealainen usko, apostolien ja profeettain perustalle rakennettu. He leikkasivat itsensä irti öljypuusta ja alkoivat julistaa toisenlaista evankeliumia. Toista Jeshuaa, joka kumoaa profeettojen lupaamat asiat.

 Tuosta Paavalin kiroamasta Luciferin lahkosta syntyi Rooman kirkko. Kaiken kristinuskon äiti. Kaikki me olemme saaneet tartunnan tuosta saastuneesta maidosta, vaikka kuinka luulemme olevamme irrallaan äiti-kirkon perinteestä...”  Eveliina Kontiainen

Eveliinan teksti laittaa aluksi väittämään vastaan, eihän Raamatun tekstit voi olla tietoisesti toisiaan vastaan. Tässä tulee jälleen esille ajatuksella lukemisen tärkeys. Tekstissä sanotaan: ”... kirjoitukset ja UT näyttävät nousevan toisiaan vastaan? Siis näyttävät! Miksi ne näyttävät? Onko mitään kirjaa tulkittu samalla tavoin kuin Raamattua? Onhan olemassa jopa sanonta ”lukee kuin piru Raamattua”. Itse asiassa tämä tarkoitushakuinen tulkinta on luonut nykyisienkin kirkkojen opit ja perinnäissäännöt.

Dominiquae Bierman, pohtiessaan miksi Hitlerin sairas, ”lopullinen ratkaisu” (juutalaisten täydellinen tuhoaminen), oli yleensä mahdollista kristillisessä kulttuurissa, hän toteaa mm. näin:

”Kristinuskossa oli jotain turmeltunutta, joka salli näiden kauheuksien tapahtua ei vain kerran vaan toistuvasti. Tämä turmeltunut kohta on kuin raju tietokonevirus, joka voi tuhota koko systeemin...”

Aikaisemmin ehdotin pohdittavaksi on Jeshua ja Jeesus eri asioita?  Nousee väistämätön kysymys: Olisiko Jeshuaan uskovan mahdollista toimia kuten holocaustin (šoa, hepr.) aikana toimittiin? Olisiko Jeshuaan uskova  seurakunta voinut katsella sivusta yli kymmenen vuotta jatkunutta vainoa?  Ei, ehdottomasti ei! Mutta näin tapahtui, tämä saatanallinen hirviö sai kannattajia paljon myös kristillisistä  piireistä. Suomessa,  IKL Isänmaallinen kansanliike, oli selvästi natsimielinen puolue. Sen kannattajissa oli paljon kirkon piiriin kuuluvia ihmisiä. Kansanedustajista lähes puolet oli papistoa, kirkkoherroja, tuomiorovasteja ym. Itseasiassa jo Luther aikanaan loi sen antisemitistisen ohjelman, jota mm. Hitler käytti julkeasti hyväkseen. (Lue Lutherin kirja: ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Alla osoite josta ko. tekstin voi lukea)  Olisiko Jeshuaan uskova pappi voinut olla mukana ko. toiminnassa? 

Kirjassaan ”Kaksi todistajaa Israel ja seurakunta puhuvat saman Jumalan puolesta” J.B. Doukhan on todennut ”Hylkäämällä juutalaiset juurensa ja korvaamalla ne uusilla omilla juurillaan pakanakristillisyys ei ole ainoastaan pannut alulle ja pakottanut osapuolia erkanemaan toisistaan, vaan se on myös tuottanut kristillisen identiteetin (alleviivaus minun), joka on tahallisesti asetettu juutalaista identiteettuä vastaan”.

Kristinuskossa oli/on jotain turmeltunutta. Jo hyvin varhain, apostolien vielä eläessä, alkoi levitä juutalaisvastaisia näkemyksiä pakanakristittyjen parissa. Paavalin kirjeissä tulee aika usein esille huoli näiden uusien Jeshuan seuraajien heiveröisestä uskosta ja sen kestävyydestä.

Room. 11: 17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,

18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

Eikä hänen huolensa ollut liioiteltua, jo pian hänen kuolemansa jälkeen, kuten Eveliina toteaa, ”Kirkkoisät, jotka tulivat Paavalin jälkeen, ja joista Paavali varoitti, perustivat oman lahkon.” Se ei aluksi ollut kovin järjestäytynyttä ja Jerusalemissa oli vielä hyvin vahva ”nasaretilaisten”, eli apostolien seuraajien muodostama alkuseurakunta. Mutta jo n. v. 135 luvulta löytyy aivan uskomattomia ”kirkkoisien” näkemyksiä Jeshuan oman kansan, siis juutalaisen, mahdollisuudesta olla Hänen seuraajiaan. Tältä ajalta on jo aiemmissa kirjoituksissani mainittu juutalaisen Tryfonin keskustelu kirkkoisä Justinus Marttyyrin kanssa, joka sanoo:  ”...sinä voit olla joko juutalainen tai kristitty, mutta et molempia”’

Kirkkoisä Kyprianus, joka oli Karthagon piispa v. 248-258 vaatii: ”...koska juutalaiset ovat hylänneet Herran ja pilkanneet Israelin Pyhää, kristityt ovat nyt niitä, joiden on lupa kutsua ´Meidän Isämme´ koska hän on nyt alkanut olla meidän Jumalamme ja lakannut (lihavointi minun) olemasta juutalaisten Jumala.”

Onko tämä Jeshuaan uskovan piispan puhetta? Mitä enemmän asioita tutkii niin alkaa aivan tuntua siltä, kuin Jeshua ja Jeesus olisivat eri planeetoilta. Tätä on syytä miettiä!

Isän käteen!

Arto

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf?sequence=2

 

Mikä ”vika” Jeshuassa oli?

Miksi pohdin näin paljon uskomme varhaisiin vaiheisiin  liittyviä asioita.? Juurille paluu tarkoittaa ihan oikeasti palaamista alkuun. Vain se mitä oli alussa, sillä on merkitystä. Paras historiankirja tätä tutkittaessa on Raamattu. Tämä teksti on alun perin kirjoitettu bologiini, mutta julkaisen sen myös tässä. Tämä ei tule tavaksi, mutta sallinette ainakin tämän kerran?

Kuten kaikki olemme tietoisia, juutalaisen kansan erityispiirre on ollut (Jeshuaan uskomattomien kohdalla on edelleenkin) Messiaan odotus. Meidän on helppo moittia ja ihmetellä miksi Jeshua ei kelvannut juutalaisille, mutta meille Hän kelpasi. Ensinnäkin meillä pakanoilla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia Jeshuan suhteen. Eli, Häneen ei liittynyt myöskään pettymyksiä. Hän oli se mikä oli. Sen sijaan juutalaisilla oli hyvin selkeä Messias-kuva ja odotus. Juutalaiset olivat eläneet Aleksanteri Suuren ajoista Egyptin ja Syyrian valtapiirissä, kunnes v. 63 eKr. joutuivat  Rooman valtaan.  Tulevan Messiaan odotettiin (ja edellytettiin) tulevan kansansa vapauttavaksi sotapäälliköksi ja /tai kuninkaaksi.. Näiden odotusten valossa Jeshua oli aivan väärä Messias. Tämän olen jo todennut aikaisemmissa teksteissäni, mutta kertaus ei liene pahitteeksi.

Tästä huolimatta Raamatusta voimme lukea, että alkuseurakunnan aikana, Jeshuaan uskovien ja hänen opetustaan kuulevien määrä oli varmasti useita kymmeniä tuhansia.

Luuk. 19:48 He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Siis kansa otti hyvin laajasti Hänet vastaan.  Tämä näkemys on täysin UT:n tekstien perusteella tehtävä johtopäätös. Kristittyjen harjoittaman juutalaisten vainon syyksi useimmiten mainitaan ”he ovat Jeesuksen murhaajia”. Tämän perusteella kristityt katsoivat oikeudekseen surmata juutalaisia.  Sanotaankin, että katolinen kirkko on tappanut enemmän juutalaisia kuin Hitler konsanaan. Ei voida sanoa, ettei juutalainen kansa  ottanut Jeshuaa vastaan.

Luuk. 22:2 Ylipapit ja lainopettajat miettivät miettimistään, millä keinoin saisivat Jeesuksen raivatuksi tieltä, sillä he pelkäsivät kansaa.

Mikä ”vika” Jeshuassa oli?  Kuten yllä oleva, ja muistaakseni kaikista evankeliumeistakin käy ilmi, hengellisen johtajiston ongelma oli kansa.  Ja he pelkäsivät! Mitä voisimme ajatella heidän pelänneen? Ei Jeshuaa itseään, vaan oman asemansa ja valtansa menettämistä. Kuten alempaa käy ilmi, he olivat omasta Tanakhistaan (VT)  omaksuneet käsityksen  minkälainen Messias on ja mitä hän tekee. Nämä  olivat luotettavia argumentteja papistolle Jeshuan torjumiseen. Jeshuassa oli paljon ”vikoja” heidän näkökulmastaan.

Tietenkin oli myös suuri joukko (ellei suurempi kuin Jeshuaa seuraavat) ihmisiä, jotka eivät uskoneet Häntä Messiaaksi. Kuten yllä olevasta Raamatun tekstistä käy ilmi, varsinaiset vastustajat olivat uskonnollisia johtajia. He tahtoivat ”eliminoida” Jeshuan. Tutkijoiden mukaan jo varhaiset kristityt omaksuivat sen, etä ”Jeesus oli sekä Jumala että ihminen. Tämä oli juutalaisen ja hellenistisen kulttuurin näkökulmasta outo ja vastustettava”.  Juutalainen Tryfon n. vuonna 160 kirjoitti: ”… Sillä me kaikki juutalaiset odotamme, että Messias on on oleva ihmisestä syntynyt ihminen, ja että Elias on tuleva ja voiteleva hänet. Ja jos Jeesuksen katsotaan olevan Messias, on joka tapauksessa tunnustettava, että hän on ihmisestä syntynyt ihminen”

Jos haluamme miettiä Juurille paluuta ja myös itse Juurille palata, meidän on myös saatava vastaus tuohon kysymykseen. – Miksi Jeshua torjuttiin? Itse luulen tuon vastauksen löytäneeni, lue aikaisempia tekstejäni. Juurille paluu edellyttää myös, että ymmärrämme, tai ainakin tiedämme, miksi juutalaiset ajattelivat kuten ajattelivat ja  jo silloin Hänet torjuen. Jos aiomme edes kuvitella saavamme juutalaisen hyväksymään Jeshuan meidän on  hyväksyttävä myös tämä torjunta ja hänen perustelunsa.

Ps. Olisi myös mielenkiintoista pohtia meidän kristittyjen Jeesusta. Onko Jeesus ja Jeshua eriasia?

Arto

 

...inspiroitu ja erehtymätön.”

 

 

”Kuinka ironista, että kristityillä on Jeesuksen nimi, juutalaiset taas toteuttavat käytännössä Hänen opetuksiaan. Me emme voi opettaa heille paljoakaan,...”. Eveliina Kontiainen blogi ”Libanonin lumi”

Olen joskus tainnut kirjoittaakin kuinka tärkeäksi koen Jumalan asettaman lain. Tarkoitan tällä sitä, että yhteiskunnan ja ihmisen elämisen perustana on oltava LAKI, joka ei ole ihmisajattelun ja säätämisen tulos. Siis LAKI, josta ei neuvotella, jota ei voi/saa tulkita, joka ON.

Myös Jumala on tiennyt tämän alusta alkaen. Israelin vapautuessa Egyptistä, se ei ollut vielä kansakunnaksi järjestäytynyt yhteiskunta. Muita Jumalan tuntevia kansoja ei vielä ollutkaan. Israel tarvitsi olemiseensa säännöt ja lait. Nämä määräykset ja ohjeet eivät olleet ihmisten kiusaksi, vaan suuressa osassa oli kyse ihmisten säilymisestä, - elämästä ja kuolemasta. Mikään muu kansakunta ei ole tällaisia Jumalan lakeja ja sääntöjä saanut.  Eikö olisi outoa, jos esim. meille suomalaisille Jumala olisi antanut omat asetuksensa?  -    Ei, Hän ei antanut meille omia asetuksia.

”Seurakunnassa teillä ja keskuudessanne asuvalla muukalaisella on sama laki. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen. Te olette JHVH:n edessä samassa asemassa muukalaisen kanssa. Teitä ja luonanne asuvaa muukalaista koskevat sama laki ja samat säädökset.”     4 Mooses 15:15,16

Eikö yllä oleva Raamatun teksti ole täysin johdonmukainen. Kun on kyse Jumalasta, tämä aivan luonnollista, ei Hän laadi ihmiskunnalle monia sääntöjä.  Jopa ihmisen järki ymmärtää tämän. Hyvänä esimerkkinä on EU, asioiden sujuminen vaatii sääntöjen ja lakien yhtenäistämistä. Jumalan säännöt, jotka Tooran kautta välittyy myös meille, olisi ihmiskunnnan perustuslaki.  Kristinusko on siitä irtaantunut. Tuntuukin käsittämättömältä, että osa Raamatun (Jumalan) ilmoituksesta pyyhitään pois, kun liitu taululta. Siitä on tehty vastenmielistä ja juutalaista, ”lain alla” olemista.

Uskovien parissa käytetään usein ilmaisua: Jumalan sana - Inspiroitu ja erehtymätön. Tällä tarkoitettaneen koko Raamatun oikeellisuutta ja voimassaoloa. Haluaisin kiinnittää huomion tähän voimassaoloon.  Tämä inspiroitu ja erehtymätön joutuu täysin kyseenalaistetuksi ”kristinuskonnon” harjoittajien Raamatun tulkinnassa, voimassaolon kohdalla on ehkä pahimmat kyseenalaistukset. Korvausteologian syntyvaiheessa (300-400 luvuilla), ja sen myötä, ainakin inspiroitu ja erehtymätön Vanha Testamentti lähes mitätöitiin.  Tässä  vielä vähän viisaamman näkemys inspiroitumisesta ”Jos vain Jumala voi selittää Jumalaa, niin silloin vain, jos Henki inspiroi Raamatun kirjoituksia, vain silloin meillä on Jumalalta saatua tietoa Jumalasta. Vain Raamatussa on Jumalan antamaa tietoa Jumalasta. teologian professori Michael Lloyd

”Pakanakristityt varastivat juutalaisilta Jumalan Vanhassa testamentissa heille antamat lupaukset. Ne tulkittiin ja sovitettiin koskemaan ”hengellistä Israelia” eli pakanaseurakuntaa. Vanhasta testamentista löytyvien varoitusten ja tuomioiden sitä vastoin katsottiin koskevan juutalaisia.” Reijo Telaranta 

 ”Roomassa toisen vuosisadan puolivälissä vaikuttanut Justinos hyväksyi juutalaiskristityt veljikseen siinä tapauksessa, että nämä eivät käännyttäneet pakanoita Mooseksen lain noudattamiseen”   M. Myllykoski

Tämä VT, jonka myös ”kristinuskonnon”  harjoittajat, ainakin sanovat olevan Inspiroitu ja erehtymätön Jumalan Sana, sisältää myös yllä mainitun Mooseksen lain, sieltä löytyy kaikki Jumalan antamat 613 käskyä ja kieltoa. Ne eivät ole tietenkään siellä kuten esim. 10 käskyä luettelon muodossa, vaan löytyvät tekstin eri vaiheissa, inspiroituna ja erehtymättömänä Jumalan Sanana. Mutta kun käytetään  ilmaisua 613 käskyä ja kieltoa, sen jälkeen niistä onkin tullut huvittava tai vastenmielinen asia, se on sitä juutalaista lakia, niillä niitä sääntöjä on.  Tässä malliksi yksi käsky.

3Moos. 19:17 Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi.

Saatuani nämä käskyt ja kiellot luettelon muodossa, aion (en ole vielä aloittanut) tutkia niitä yksityiskohtaisesti. Tosin eräs ystäväni totesi, että on judaismia lähteä niitä erityisesti tutkimaan!!! Tätä en kyllä allekirjoita, päinvastoin. Luulen, että niihin perehtymisen myötä elämä ja usko voi saada  lisää syvyyttä. Jossakin aikaisemmassa tekstissä olen sanonut: ...paluu Juurille, eli ohi kaiken n. 1700 vuotta kestäneen kristillisen babylonian muotoutumisen, ei ole helppoa. Mutta Jumalan käskyjen ymmärtäminen, ei pelkästään kymmenen käskyn, vaan myös  näiden 613 pahamaineisen käskyn ja kiellon, kuuluu mielestäni  Raamatun tuntemisen piiriin. Ja siinä ei pitäisi olla mitään epäilyttävää... Koska ne löytyvät sanasta sanaan Raamatusta ja Raamattuhan on...

Isän käteen ystävät!

Arto

 

"Mitä tämä mahtaakaan olla?"

Juurille paluun aktivoitumisen myötä on       http://1.bp.blogspot.com/-nStI5uLHYe0/UDFMXyTvRYI/AAAAAAAABo4/Pqn8lK3TDw8/s320/t%C3%A4hk%C3%A4.JPG  mielenkiinto Raamattuun ja erityisesti  VT:n (Tankhiin) lisääntynyt ja sen lukeminen (ja toivottavasti ymmärtäminen) sellaisena kuin se on kirjoitettu, on avannut uuden maailman.

Jumalan kansalle ilmoittamat juhlat ja niiden merkitys ja viettotavat ovat suurelle osalle kristittyjä ns. ”täyttä hebreaa”. Me emme niitä vietä, emmekä juuri tiedä niistä mitään.  Kuten aikaisemmin olen jo todennut kristtillinen maailma on luonut oman juhlakalenterinsa ja oman perinnäissäännöstönsä. Edes Helluntaina, vaikka se vietetään lähes samaan aikaan kuin alkuperäinen Šavuot juhla, ei tästä (kään) juhlan alkuperäisestä merkityksestä saarnata ja puhuta juuri koskaan.  Vaikka Raamatun juhlakalenteri, joka löytyy Kolmannen Mooseksen kirjan luvusta 23, olisi erittäin tärkeää myös meidän ”kristinuskonnon” harjoittajien tuntea tarkasti.  Siinähän Jumala itse säätää kansalleen juhla-ajat. Mutta,kuten jo sanoin, emme tunne niitä.

Shavuot juhla kuuluu kolmen tärkeän juhlan joukkoon, siis niiden, joista Jumala on antanut erityisen määräyksen saapua Jerusalemiin niitä viettämään. .” Šavuot eli viikkojen juhla päättää pesahista alkaneen omer-laskennan, joka kestää 49 päivää eli seitsemän viikkoa. Šavuot on myös sadonkorjuujuhla ja kesän alkamisen juhla. Wikipedia.  Käytetään myös nimeä leikkuujuhla.

Erittäin tärkeä ulottuvuus on vielä se, että tämä on myös Tooran antamisen juhla (matan ha'Tora). Juutalaisen kansan vapauduttua Egyptin vuosisataisesta orjuudesta ja kun he saapuivat Siinaille, Jumala antoi Kyymenen käskyn lain. 

Kalle Venäläisen opetuksen mukaan, Šavuot-juhlan aamuna juutalaiset, lukiessaan Tooraa ja profeettoja, yksi teksteistä on Hes. 1. Sen alussa on aika hätkähdyttävä teksti:

  ”Hes.1: 4 Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikäänkuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta.”

Tämä teksti luettiin synagogassa samana päivänä kun kun apostolit ja suuri joukko juutalaisia ja muiden kansojen ihmisiä oli oli koolla todistamassa ihmettä, jonka esikuva aivan ilmeisesti Hesekielin kirjan tapahtuma on, joka vain vahvistuu kun luet tekstiä vähän pitemmälle. Apt. 2 kertoo tästä ja jonkunlainen aavistus tapahtuman valtavuudesta voi syntyä.

Apt. 2:1 Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla.
2:2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
2:3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
2:4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. >> Jakeen lisätiedot
2:5 Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on.
2:6 Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä.
2:7 Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia?
2:8 Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet?
2:9 Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa,
2:10 Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset,
2:11 kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

2: 12 Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" Lihavointi kirjoittajan

 

Juurille palaava ihminen, näin uskon, haluaa tutkia ja tietää kaikki Jumalan asettamat juhlat. Miksi ne on asetettu ja miten niitä vietetään. Kun niihin on perehtynyt voi havaita Jumalan huolenpidon, niin ajoituksessa, kun niiden sisällössä, ajattele esim. Jom Kippurjuhlaa (suuri sovituspäivä). Samoin kaikilla juhlilla on esikuvallinen merkitys Jeshuan elämästä ja kärsimyksestä.

 

Mikkeli 30.5.2014

Arto                                          

 

 

Vielä vähän kristillisistä  ”perinnäissäännöistä”!

Olet varmaan kuullut, tiedä vaikka itsekin kokenut, kun ”väärän todistuksen” (valehtelu) antaminen saattaa johtaa ketjureaktioon, valehtelun kierteeseen. Hyvä esimerkki tästä liittyy aiheeseemme, meidän kristittyjen ”perinnäissääntöihin”. Ottakaamme esimerkiksi joulu. Mikäli ette muista sen syntymisen historiaa kopioin tähän pätkän Keijo Lindemanin kirjasta  ”Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys”.

”Joulukuun 25. päivä oli Roomassa moninkertainen juhlapäivä Baabelin uskonnon pohjalta. Se oli talvipäivänseisauksen, auringonjumalan, Mithra-jumalan ja lopulta myös keisarin syntymäpäivä, riippumatta siitä, milloin keisari oli todellisuudessa syntynyt. Lisäksi Roomassa vietettiin joulukuussa kauheaa ja irstasta Saturnaalia-juhlaa, jossa uhrattiin sika epäjumalille (Tuomisto, 23.12.05). Konstantinus siirsi joulukuun 25. päivälle kristillisen sisällön ja teki tästä muinaisesta Tammuksen syntymäjuhlasta muka Kristuksen syntymäjuhlan. Eräiden tietojen mukaan joulu virallistettiin 354 jKr. (varhaisin merkintä joulusta löytyy roomalaisesta asiakirjasta vuodelta 336 jKr.). Mukaan tuli Tammukselle  pystytetty puu joulukuusen muodos­sa ja Saturnaalia-juhlan sikauhri epäjumalille joulukinkun muodossa. Tämä on pakanak­ristillisen maailman joulujuhlan alkuhistoria ja tausta”

Joulussa ja sen viettämisessä on oikeastaan kaikki pielessä.  Syntymäpäivien vietto Raamatussa on lähes tuntematon asia. (1Moos. 40: 20-22 ja Matt. 14: 6-10) Näissä kohdissa  mainitaan faaraon syntymäpäivä ja Herodeksen juhlat. Kummassakaan kohdassa ei asian ydin ole syntymäpäivä, vaan siihen liittyvä tapahtuma. Faarao hirtätti ylimmäisen leipojansa ja UT:ssa  Johannes Kastaja menetti päänsä.  Syntymäpäivä ei ole merkityksellinen myöskään Jeshuan kohdalla. Siis sitä ei ole asetettu meille juhlaksi. Pielessä on myös tapa miten ja mihin menoihin juhla ympättiin, täysin ihmispäätöksillä.  Niin kuin kävi ajankohdankin. Keisari päätti, milloin Jeshua on syntynyt!!!  Joskus tuntuu aivan käsittämättömältä, että juuri tästä juhlasta on tullut ”kristinuskonnon” , suurin juhla.

Valehtelun kierteeseen palatakseni. Kun oli määrätty Jeshuan syntymäpäivä,  oli väistämättä pohdittava, milloin Johannes Kastaja on syntynyt, ja mietittävä juhlapäivä myös hänen syntymäpäiväkseen. Tästä eteenpäin sen määrittäminen olikin pelkkää matematiikkaa. Sehän on puolivuotta ennen Jeshuan syntymäpäivää, siis Johanneksen syntymäpäivä on Juhannuksena.

Juhannus (myös mittumaari joissakin murteissa) tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen tienoilla. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus. Wikipedia

Kun enkeli Gabriel ilmoitti Marialle (kuuluisi olla Miriam) sanoman  hänen raskaudestaan ja Jeshuan syntymästä, tämä tapahtui kun:

Luuk. 1:36 Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; Alleviivaus kirjoittajan

Kun kerran Johanneksen syntymäpäivälle on saatu ajankohta, niin Gabrielin ilmoitus Jeshuan syntymästä, on oikeastaan samanlainen laskutoimitus, no, sehän on tietenkin kolme kuukautta ennen Johanneksen syntymää, siis maaliskuussa. Näin on pienellä laskutoimituksella luotu kolme kristillistä juhlaa.  Onhan näitä ”perinnäissääntöjä” meilläkin .   Liitän alle vielä ortodoksien  vastaavat, joissa tosin on taas aivan uusia juhlien aiheita, joita myöskään ei Raamatussa asetettu vietettäviksi, eikä niitä sieltä löydy. Tosin joihinkin  juhliin liittyviä tapahtumia kyllä löytyy  Raamatussa.

Marian ilmestyspäivä eli marianpäivä on kristillinen juhlapäivä, joka juhlistaa arkkienkeli Gabrielin ilmestymistä Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä. Tapauksesta kerrotaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä useissa protestanttisissakin kirkkokunnissa juhlapäivää vietetään 25. maaliskuuta, tasan yhdeksän kuukautta ennen joulua. Wikipedia

Tässä vielä ortodoksien juhlia:

Isän käteen!

Arto

Ps. Jeshuan ja Johannes Kastajan  syntymän ajankohta (ei tarkkaa päivämäärää)  on tietenkin on laskettavissa Raamatusta.

 

 

Jeshua sanoo: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne...”

 

Kristittyjen saarnoissa ja puheissa tämä edellisessä jaksossa esille tullut käsite ”perinnäissäännöt”, esiintyy aika usein ja se tuo myös juutalaisuuden negatiivisesti esille. ”...niin heillähän on lain lisäksi vielä nämä perinnäissäännötkin.  Kamalaa!” Oletko koskaan ajatellut minkälaisen perinnäissääntöjen viidakon kristinusko on luonut jo Konstantinuksen ajoista alkaen?  Kiinnostavaa näissä meidän säännöissämme on siinä, ettei usko niitä edellyttänyt, vaan ne luotiin juutalaisista erottautumisen vuoksi. Siis, jo v. 325 pidettiin kaikille tuttu, Nikean kirkolliskokous,(joka oli ensimmäinen laatuaan) jonka virallisella päätöksellä alkoi kristinuskon irtaantuminen juuriltaan. Sen jälkeen ei enää haluttu viettää Raamatun ilmoittamia juhlia, ei sapattia eikä mitään mikä viittasi juutalaisuuteen. Huomaatteko, että samalla luovuttiin asioista, jotka on ilmoitettu Raamatussa.

 

Uudenvuodenpäivä                            

Loppiainen

Marianpäivä

Pitkäperjantai

Pääsiäinen

Vappu

Helatorstai

Helluntai

Juhannus

Pyhäinpäivä

Joulu

Tapaninpäivä

Kuvassa disinformation nettisivulta kuva Saturnaaliajuhlasta. Tämä juhlahan oli Roomassa vallitsevana ennen kristiunuskoa. Mutta keisarin päätettyä Jeshuan syntymäpäivän, se sijoitettiin ko. juhlan aikaan. Siitä tuli meidän joulumme.

 

Tässä on luettelo meille kaikille tutuista pyhistä. Kun Juurille paluun asiat alkoivat itselleni avautua, oikeastaan hätkähdin kun oivalsin, ettei ko. listan juhlilla ole mitään tekemistä Raamatun juhlien kanssa. Siis Raamatussa ei sanallakaan kehoteta viettämään näitä juhlia, varsinkin kun siellä ei näitä edes tunnisteta.  Sanot, onhan pääsiäinen. Jeshuahan ristiinnaulittiin juutalaisen pesah´n ja happamattoman leivän juhlan aikana.  Kuitenkin jo mainittu Nikean kirkolliskokous määräsi pääsiäiselle uuden ajankohdan, ”pääsiäinen on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai”. Kun Jumalan itsensä ilmoittama ajankohta oli Nisankuun 15 päivänä, ja on juutalaisilla edelleenkin. Listassa kaikki ovat  ns. kristillisiä juhlia. Useimmilla niistä on pakanallinen alkuperä, joka on eri tavoilla muutettu kristilliseksi. Näitä voimme vielä pohtia enemmänkin, mutta laitan tähän vielä Tapaninpäivän alkuperän: "Tapaninpäivä, yleisenä  juhla- ja vapaapäivänä vietettävä toinen joulupäivä, jonka vietto Pohjoismaissa on alun perin perustunut pakanallisen Frey-jumalan palvontaan liittyneen hevosjuhlan ja kristillisen kirkon ensimmäisen marttyyrin Stefanuksen muistopäivän yhteensulautumiseen." (Hannu K. Laineen kotisivu

Että, on näitä ”perinnäissääntöjä” meillä kristityilläkin.

10.5. 2014

Arto

 

 

 

Eikö kaikkia käskyjä tarvitse noudattaa?

”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. (Mark. 7:7-9)

Mitä ajattelet kun luet nämä Jeshuan sanat? Huomaatko, että Jeshua kiinnittää huomion ”käskyihin”, Jumalan käskyyn ja ihmiskäskyihin. Nämä ihmiskäskyt, joita myös

perinnäissäännöiksi sanotaan , olivat muodostuneet juutalaisuudessa vuosisatojen aikana Jumalan käskyjen lisäksi .

 

Juutalaisuudessa on tyypillistä hyvin tarkka Tooran tutkiminen, ei pelkästään  lukeminen. Vieressä Talmudin sivu, siinä on erityistä se, että tutkittava Mishnan tai Gemaran kohta on sivun keskellä ja kommentit sen ympärillä. Talmud on heprealaista Raamattua täydentävän suullisen lain yhteenveto ja selitysteos.  (Ehkä joskus voisimme perehtyä siihen enemmänkin)

Ne olivat myös  fariseusten ja kirjanoppineiden keskeistä opetusta. Ja niihin he usein vetosivat kun halusivat kritisoida Jeshuaa.  Samoin kristitty lukija väistämättä tekee niistä negatiivisen tulkinnan juutalaisuudesta, niin Toorasta kuin muistakin Tankh´n   (VT) ilmoituksista.

Useimmiten tämä Raamatunkohdan sanoma jääkin tähän. Jeshua puhuu aikalaisilleen ja sillä siisti. Mutta eihän asia niin ole. Siksihän Raamattu on niin ihmeellinen kirja, että se puhuu myös meille, tässä ajassa.

3 Moos.23:1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:

2 "Puhu israelilaisille ja sano heille: Herran juhla-ajat, joiksi teidän on kuulutettava pyhät kokoukset, minun juhla-aikani, ovat nämä. (lue koko luku Raamatustasi)

...

Tämä  3 Moos. 23 luku kertoo meille Jumalan asettamat juhla-ajat, siis Jumalan asettamat, ne eivät ole perinnäissääntöjen mukaan asetettuja.  Oletko kuullut kristittyjen näitä viettävän? Onhan poikkeuksia, mutta yleensä niitä ei vietetä. Miksi? Se on ”lain alle” menemistä, se on juutalaisen lain alle menemistä, ja sehän on suorastaan kauhistus.

Vaikka kaikki tässä mainitut asiat ja juhlat löytyvät Raamatusta ja Jeshua mm. yllä olevalla lausunnollaan vahvistaa Jumalan käskyjen välttämättömän noudattamisen ja Vuorisaarnassa vielä painokkaammin vahvistaa tämän asian:

Matt.5:18  Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
5:19 Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.

Yllä olevasta, Jeshuan itsensä sanomasta tekstistä huolimatta, me kristityt toimimme ikään kuin nämä ei koskisi meitä. Meidän ei tarvitse noudattaa näitä. Mutta Raamatussa ei missään kerrota joidenkin Jumalan ilmoittamien, juhlien, käskyjen ym. lopettamisesta.

Nyt taitaa tulla kotisivulle liian pitkä teksti. Mutta jatketaan Mark. 7: 7-9 pohdintaa vielä...

Arto

 

Peite.

Melkein aina kun tulee puheeksi kristinuskon leviämisen vaikeus juutalaisten keskuudessa, useimmat hyvää tarkoittavat ”Israelin ystävät”  toteavat vähän surullisina ja alistuneina ”...niin, niin ei se onnistu,  juutalaisilla on peite silmillä”.  Ja asia on loppuun käsitelty, ei siitä sitten sen enempää. Onhan totta että jo Paavali aikoinaan (2Kor. 3:14-16) totesi juutalaisilla tämän peitteen olevan vanhan liiton kirjoituksia luettaessa. Tarkoittanee, että tämä ”peite” esti heitä hyväksymästä Jeshuaa vanhan liiton Messiaaksi.

 

Jos heillä Paavalin aikana, eli ensimmäisellä vuosisadalla oli sentään vaan peite, niin mikä onkaan se henkinen ja hengellinen muuri, joka ”kristinuskonnon” ja juutalaisuuden välille on syntynyt. Miksi?  Kenen toimesta? Valitettavasti on pakko sanoa, - meidän toimesta. Kuten näiltäkin  sivuilta voit lukea kuinka kristityt perustivat uuden uskonnon jo hyvin varhain, ”peli” oli menetetty jo v.325 Nikean kirkolliskokouksen myötä.  Myöhemmän historian tekojen myötä, ( juutalaisten vainoaminen , jota kesti n. 1700 vuotta) kristinuskosta kehittyi vastenmielinen, pelottava ja lähes vihattava uskonto, jonka kanssa juutalaiset eivät halunneet olla missään tekemisissä.  Kaiken huippuna ns, ”Korvausteologia”. (Lyhyesti: Korvausteologia on oppi siitä, että juutalaiset eivät olisi enää Jumalan Valittu Kansa, vaan heidät olisi korvannut Uuden Liiton seurakunta.)

 

Onko mitään mahdollisuutta saada tätä muuria (peitettä) puretuksi?  Mielestäni se ei onnistu nykyisten kristittyjen kirkkojen ja seurakuntien toimesta. Itse asiassa Paavali toteaa peitteen olevan myös kristittyjen silmillä. Alla oleva Raamatun teksti on kuin kuvaus tämän luopuneesta kirkosta.

2Kor. 4:3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

 

Itse en osaa olla juutalaisten silmillä olevasta peitteestä niin huolestunut kuin meidän kristittyjen peitteestä. Jo Lutherilla oli niin uskomaton juutalaisviha, että sitä on vaikea tajuta. Jopa Hitler vetosi Lutheriin juutalaisia tuhotessaan.  

Tämä peite on ollut minullakin lähes koko uskonelämäni ajan. Vasta pari viimeistä vuotta olen ymmärtänyt minkälainen babylonia kristinusko pahimmillaan on ollut ja on edelleenkin. Tämä on se peite, joka meidän, minun ja sinun, on riisuttava pois, voidakseni palata JUURILLE ja olla osaltani valmis ”kaiken kohdalleen asettamiseen”.  Lainaan Biermanin  ajatusta:

”Kiireellinen ratkaisu on saatava aikaan;  ennen Messiaan palaamista meidän on puhdistauduttava korvausteologiasta, kaikesta sen vihasta, sekoituksista ja jumalattomuudesta. Meistä on tultava puhdas ja pyhä Morsian, joka kutsuu kadotetun maailman takaisin Israelin Pyhän Jumalan luo.”Bierman

Arto

 

”Minä en koe sitä synniksi...”

Tämän kuulin erään ystävän suusta, hänen keskustellessaan erään toisen ihmisen kanssa. Kyse oli sapatista ja sen viettämisestä. Yleensä kristityt pitävät tätä kysymystä täysin tarpeettomana. Lain alla olemisena ym. Tässä vastauksessa voi kuitenkin piillä aavistus, voisiko asia olla toisinkin.  Onko sunnuntain viettäminen sapatin sijalla, synti vai ei?

Lienee asiaa on pohdittava sen valossa, miten minä, tai kirkkoni ja kristinusko laajemminkin suhtautuu tähän kysymykseen ja Jumalan käskyihin yleensä.  Yleensä Raamatussa ja Toorassa ilmoitettuihin  käskyihin kristinuskossa suhtaudutaan  kielteisesti,  vain juutalaisille tarkoitettuina. Kymmenen käskyä on jonkunlainen poikkeus. Raamattu ei ilmoita minkään Tooran mukaisen käskyn, kiellon tai kehoituksen lopettamisesta, paitsi Jerusalemin temppelin tuhoamisen jälkeen, uhreja eikä muitakaan temppeliin liittyviä menoja, ole  voitu suorittaa.  Eli, kaikki Jumalan käskyt koskevat myös meitä. Mainitut kymmenen käskyä,   kuuluvat  kristilliseen opetukseen, mutta ne eivät ole alkuperäisessä muodossaan. 

Tässä alla Jumalan ilmoittama toinen käsky:

2) "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni."

Yllä oleva käsky on poistettu Katekismuksesta ja alla sieltä löytyvä toinen käsky:

2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.

Kolmas käsky lepopäivän pyhittämiseksi on Raamatun mukaan neljäs käsky. Lepopäivä tarkoittaa Jumalan mukaan sapatin pyhittämistä, joka jo luomiskertomuksen mukaan on viikon seitsemäs päivä, lauantai.

1Joh. 2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.

1Joh. 3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

1Joh. 5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat

Kirjoittaessaan nämä tekstit Johanneksella oli käytettävissään Tanakh, joka oli se ainoa käytettävissä oleva ”Raamattu” siihen aikaan. Se on juuri se KIRJOITUKSET, joista Jeshua ja kaikki muutkin opettivat. Näin ollen Johannes tarkoittaa kaikkia kirjoituksia, kaikkia Toorassa ilmoitettuja käskyjä, ja  Raamatussa ei ilmoiteta niiden mitätöimisestä.

Jos sanomme tuntevamme Hänet, Jeshuan, mutta emme pidä Jumalan asettamia käskyjä, teemme Raamatun mukaan syntiä. Näin se vaan on. Tietenkään tämä ei ole anteeksiantamuksen ulkopuolella. Pois se! Puhumattakaan jos se johtuu tietämättömyydestä.  Käytännössä kaikki meidän viettämämme juhlat (alkaen sapatista) ovat joko keisarillisia tai kirkolliskokousten tekemiä ihmisten päätöksiä. Näitä viettäessämme toimimme vastoin Jumalan sanaa. Se, että joku ei koe  jotakin synniksi, ei tee sitä oikeaksi, jos se vastoin Jumalan Sanaa.

”Sunnuntain vietto yleisenä lepopäivänä tuli maallistuneen kirkon tavaksi Roomassa ja siitä antoi käskyn keisari Konstantinus Suuri vuonna 321 jKr. Sunnuntain vietolla haluttiin erottautua aidosta kristitystä (tarkoittanee alkuseurakunnan seuraajia lis. Arto) ja juutalaisesta vähemmistöstä sekä yhdistää pakanallisia aineksia kristinuskoon. Sunnuntai on ollut auringonjumalan palveluksen päivä ja siitä se on saanut myös nimensä: englanniksi Sunday, auringon päivä. (latinaksi Dies Solis) Juliaanisen, (keisari Julius Caesar n. 46 e.Kr.) gregoriaanisen (1582 jKr.) ja länsimaisten kalenterien päivien nimet ovat peräisin babylonialaisesta tähtitieteestä ja muinaisista uskonnoista. Pertti Haipola Sapatti Herran päivä

 

Teshuva!

Olen jo melko kauan pitänyt täysin selvänä JUURILLE paluun välttämättömyyttä, itselleni, ja ”kristinuskonnon” harjoittajille yleensä. Senkin uhalla, että tiellä tulee olemaan vastuksia, syytöksiä ”judaismin” levittämisestä, lain alle paluusta yms.

Tässä tulee mieleen apostoleista ja muista alkuseurakunnan jäsenistä käytetty ilmaisu: ”...sen tien kulkijat”.  Se ei ollut välttämättä positiivinen ilmaus, mutta he kulkivat sitä ja itse asiassa Juurille paluussa on kyse paluusta kulkemaan heidän rinnalleen. Opetukseen ja soveltuvin osin myös tapoihin.

Mitä muuta Juurille paluu on? Tästä toivoisin tätä sivua lukevilta mielipiteitä, ja, mikäli mahdollista kuvauksia miten sinä olet palannut Juurille, tai mitä vaikeuksia sinulla on ollut? Lainaan vähän Dominiquae Biermanin ajatuksia:

 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen sisälle hänen luokseen ja aterioin hänen kanssaan ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istuutunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”                                                                                                      Ilm. 3:20-22

”Hän kutsuu meitä oikeasti TESHUVAAN (parannuksen tekoon-  palaamaan – ennalleen asettamiseen) kaikesta korvausteologiasta ja etenkin epäpyhästä ruuasta, joka Toorassa mainitaan moraalittomuuden yhteydessä (3 Ms 17 ja 18), ja itse asiassa Apostolien teoissakin ne mainitaan”.

Tämä hebreankielinen sana Teshuva alkoi puhuttelemaan minua. Parannuksestahan on tietenkin aloitettava. Se on helpommin sanottu, kuin tehty. Tavallinen uudestisyntynyt kristitty ei osaa edes ajatella, mistä ja miksi hänen pitäisi tehdä parannus. Hänhän uskoo Jeesuksen ja kaikki on kunnossa.  Bierman mainitsee korvausteologian käsitteen. Se on keskeinen käsite ja avaa oikeastaan koko ”kauheuden”, missä kristityt ovat aikanaan tietoisesti, luoneet todella uuden teologian. Mutta juuri tässä se on liian iso kysymys. Mutta siihen palaan itse, tai jonkun muun toimesta myöhemmin.  Dominiquae Bierman mainitsee myös epäpyhän ruuan. Tässä on varmasti asia, josta voisimme käytännön elämän tasolla aloittaa JUURILLE paluun. Jatketaan...

 

KORVAUSTEOLOGIA, väkevä eksytys!

Alla olen poiminut muutamia ajatuksia Reijo Telarannan Korvausteologiasta pitämästä alustuksesta. Se on erittäin hyvä kuvaus siitä, mitä se on, miten se syntynyt jne. Laitan alle linkin Missio Järvenpään sivulle missä voit lukea sen kokonaan.

Kaksi jakolinjaa

On olemassa kaksi asiaa, jotka jakavat ihmisiä, seurakuntia ja kirkkokuntia. Kaiken lisäksi nuo jakolinjat ovat meidän aikanamme jyrkkenemässä. Kuilu eri puolilla olevien välillä näyttää koko ajan syvenevän ja laajenevan.

 

Ensimmäinen jakolinja muodostuu suhtautumisesta Raamattuun. Onko Raamattu Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa...

Toinen jakolinja löytyy kartalta. Sen nimi on Israel. Onko Israel edelleen Jumalan omaisuuskansa? Onko se kaikkine puutteineen, virheineen ja synteineen edelleen Jumalan silmäterä? Siunaako Jumala sanansa mukaan edelleen niitä, jotka siunaavat Israelia, ja kiroaako hän yhä ne, jotka hänen kansaansa sortavat ja kiroavat? Vai menettikö Israel Jeesuksen hylätessään paikkansa ja asemansa? Onko Jumala ottanut luopiokansansa tilalle pakanakristityistä syntyneen seurakunnan uudeksi hengelliseksi Israeliksi?  

Tämä pakanakristityt Israelin tilalle nostavalle opille on vakiintunut oma nimi: korvausteologia. Miten meidän pitäisi siihen suhtautua?...

--------

Tämä pakanakristityt Israelin tilalle nostavalle opille on vakiintunut oma nimi: korvausteologia. Miten meidän pitäisi siihen suhtautua? Mistä tiedämme, onko se oikeaa ja raitista Raamatun tulkintaa vai eräs niistä eksytyksistä, joita Raamatussa sanotaan tulevan?

Merkittävää on, että kun puhumme korvausteologiasta, me käsittelemme seurakunnan sisällä tapahtuvia asioita. Kyse ei siis ole maailman ja Jumalan valtakunnan rajankäynnistä. Kyse on paljon vakavammasta asiasta, rajanvedosta Jeesuksen seuraajiksi ilmoittautuvien ja kristityn nimeä kantavien välillä.

On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? (1 Piet.4:17)....

--------------

Korvausteologia vainojen aiheuttajana

Saadakseen hylkäämiselle, syrjinnälle ja vainoille oikeutuksen kirkko rakensi teologian, jolla Raamattua ryhdyttiin tulkitsemaan aivan uudella tavalla. Kirkko ”unohti” suurimman osan Paavalin Roomalaiskirjeen lukujen 9-11 viestistä ja keskittyi vain muutamaan tulkinnanvaraiseen jakeeseen, joihin kohta syvennymme lähemmin.

Samalla pakanakristityt varastivat juutalaisilta Jumalan Vanhassa testamentissa heille antamat lupaukset. Ne tulkittiin ja sovitettiin koskemaan ”hengellistä Israelia” eli pakanaseurakuntaa. Vanhasta testamentista löytyvien varoitusten ja tuomioiden sitä vastoin katsottiin koskevan juutalaisia.

Niin kauan, kun juutalaiset asuivat parin vuosituhannen verran hajallaan kaikkialla maailmassa, Israelille annettuihin lupauksiin ja profetioihin olikin helppo suhtautua yksinomaan vertauskuvallisesti. Sitten tilanne muuttui...

Klikkaa vasemmalta toista "Opetusta ja ajankohtaista", niin pääset lukemaan koko Reijon tekstin.

 


 

©2017 JUURILLE - suntuubi.com