Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JHVHn kämmenellä

Israel taistelee olemassaolostaan.

Muu maailma tuomitsee sen teoistaan; Gazan sodasta saa vain palestiinalaisnäkökulman.

Tarkkaan ottaen näkökulma ei ole edes palestiinalaisten. Näkökulma on terroristijärjestö Hamasin. Kaikki uutisointi tehdään siellä missä rytisee. Siis Gazassa, jossa kaikki on Hamasin kontrolloimaa aina uhreista ja pommituskohteista alkaen.

Pommitusten kohteina on kouluja, asuinalueita, moskeijoita, YK:n turva-alueita. Hamas kerää siviilit näihin kohteisiin, ja tappaa kaikki palestiinalaiset jotka kieltäytyvät.

Se mitä kameroille jätetään kertomatta, on kuitenkin tullut maailmalle tutuksi: Hamas piilottelee aseitaan ja rakettejaan näissä kohteissa ja tietää Israelin tietävän niistä. Siviiliuhrit vievät huomion aseista, ja sympatiaa sataa. Kylmä strategia, jonka kuolemaan vihkiytyneet jihadistit osaavat. Israel varoitti siviiliväestöä ennen pommitusten alkua, mutta vain osa pääsi pakenemaan.

Hamas kaivoi ainakin 31 tunnelia joista oli monia ulosmenoaukkoja keskellä Israelin asutuskeskuksia. Tiedustelutietojen mukaan he olivat kätkeneet tunneleihin moottoripyöriä ja raskasta aseistusta iskeäkseen Israelin keskelle.

Terroristeilla olisi ollut päällään israelilaisten sotilaiden univormut, ja he olisivat siepanneet israelilaisia ja vieneet heidät tunnelien kautta Gazaan. Israelilaiset ovat Hamasille hyvää vaihtovaluuttaa terroristitoverien vapauttamiseksi.

Toisten olisi ollut määrä pukea ylleen räjähdysaineita. Kohteina keskustat, koulut, sairaalat, kauppakeskukset, mitkä tahansa. Tiedot kertovat, että suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa juutalaisena Uutena Vuotena syyskuussa.

Nyt Hizbollah valmistautuu pohjoisessa. Asukkaat ovat kuulleet samoja kaivamisen ääniä talojen alta kuin Gazan tuntumassa. Myös ISIS-järjestö hiipii Syyrian, Irakin ja Libanonin kautta lähemmäksi.

Israelia ympäröivät jihadistit ovat tilanteessa, jossa he voivat lyödä loputtomiin. Israelin paine antaa periksi maailman edessä kasvaa jokaisen iskun myötä.

Silti se kestää.  Jumala on kansansa kanssa.

Markus

 

Avoin kirje Mänttä-Vilppulan seurakunnalle ja

evankelis-luterilaiselle kirkolle koko Suomessa.

(kaikki Raamatun lainaukset Raamattu kansalle –käännöksestä)

 

Tervehdys Mänttä-Vilppulan seurakunnalle ja sen johdolle, armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!

Yeshuan nimessä kiitän Isäämme siitä, että Hän on viisaudessaan sallinut nykytaiteilija Kaarina Kaikkosen installaation nousta Mäntän kirkon julkisivun ylle. Teoksen myötä valokeilaan nousee kipupisteitä ja laiminlyöntejä ev.-lut. kirkon historiassa, joista on erittäin tärkeä puhua näinä nykyisinä luopumuksen aikoina. Kaikkosen teos on vain jäävuoren huippu, mutta tuo huippu puhkaisi tervetulleella tavan puhumattomuuden vaipan uskonasioiden suhteen kaupungissa.

Teoksesta on seurakunnan puolesta esitetty sanavalinnoissaan kauniita, humaaneja puolustuskirjoituksia. Kauniisti sommitellut lauseet ja huolitellut sanat ylistävät paitojen vaellusta kohti kirkkautta, paitojen jotka maan tasalla ovat tummia mutta vaalenevat teoksen taivasta kohti kohotessa. Teosta kiitellään seurakunnan viralliselta taholta, mutta seurakuntalaisia teos jakaa. Teoksen symboliikkaa leimaa sen mystinen hämäryys ja epäselvyys. Herran tiet ovat kuitenkin suoria, Hänen sanomansa maailmassa on selvä, kirkas ja läpinäkyvä.

Mutta kaikista näistä argumenteistani huolimatta: sen sijaan että miettisimme, mitä mieltä meidän tulisi olla teoksesta, tulisi meidän miettiä mitä mieltä Jumala, Taivaan Isä ja Kaikkivaltias on teoksesta. Vain se merkitsee.

Se ja ojentautuminen Sanan mukaan.

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Älkää suostuko kantamaan vierasta iestä yhdessä niiden kanssa, jotka eivät usko. Mitä yhteistä on vanhurskaudella tai vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valolla ja pimeydellä?” (2.Kor 6:14)

Sen tähden: Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä koskeko saastaiseen, niin minä otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.” (2. Kor 6:17-18)

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä.” (1. Joh. 2: 15)

Ettekö te tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala turmelee hänet, sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä luulee olevansa viisas tässä maailmanajassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hullutusta. Onhan kirjoitettu: ”Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa”, ja vielä: ”Herra tuntee viisaiden ajatukset; Hän tietää että ne ovat turhanpäiväisiä.” (1.Kor 3: 16-20)

Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän ja hänen sanansa eivät muutu. Me sen sijaan muutumme. Nykytaide, jota Kaikkosen teos edustaa, on kaukana puhtaasta, hyvästä, kauniista, Jumalan mielen mukaisesta luovuudesta. Nykytaide, ja tässä en nyt suoraan viittaa itse Kaikkosen teokseen, on voittopuolisesti täynnä järkyttäviä elementtejä ja shokkikeinoin toteutettuja nokkeluuksia, pirullista viisautta, suoranaista rujoutta ja mielen sekä ruumiin alennustilaa kuvaavia teoksia. Tiivistetysti sanottuna nykytaide on rappeutuneen, Jumalasta erkaantuneen, alennustilassa vellovan nykymaailman peili. Sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan tahdon tai pyhyyden kanssa. Se sotii kaikkea Herran Henkeä ilmoittamaa vastaan. Se ammentaa sisältönsä ihmismielen pimeistä puolista, kuvaa yhteiskunnan epäkohtia raadollisesti, ihannoi filosofiaa, rienaa monin teoksin avoimesti Jumalaa ja on vieläpä ylpeä siitä. Se sekä korottaa humanismia että repii ihmistä riekaleiksi ja pilkkaa tätä. Humanismi on maallinen oppi, ja ihmisen Jumala loi kuitenkin omaksi kuvakseen, omaksi. Listaa voisi jatkaa vielä pitempäänkin. En halua tehdä sitä.

Kaikkosen teos, olkoon sillä minkälaiset ääneen lausutut aikomukset hyvänsä, edustaa nykytaidetta ja on jo siksi sopimaton Isän huoneen ylle ripustettavaksi. Herran siunaus ei lepää nykytaiteen yllä. Nykytaide ei ole valon hedelmää. Sopii pohtia, minkä hedelmää se on. Sen henkeä ei saa päästää Jumalan pyhään.

Rakkaat veljet ja siskot Kristuksen ruumiissa. Vapaamielisyys johtaa kauemmaksi Maailman Hengen syövereihin, ja erkaannuttaa kirkkoa Jumalasta ja Sanasta entisestään. Kirkon liberalisoituminen ja hyväksymisen etsintä maailmasta on tuonut sen tienhaaraan, jossa sen pitää tehdä todellinen valinta. Mutta se pitää tehdä pian. Armotalouden aika ei kestä ikuisesti.

Aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät tottele Jumalan evankeliumia?” (1. Piet. 4: 17)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon synnit painavat raskaina: piispa on siunannut homosuhteessa elävän parin lähetystyöhön. On sukupuolen vaihdoksen tehnyt pappi. Viimeisimpänä tämä: perjantaina 27.6.2014 Kallion kirkossa Helsingissä homous juhlii Pride/sateenkaarimessun merkeissä, jonka Yle jopa televisioi humanistisen edistyksen hengessä. Tämäkin lista on pitkä, ja sitä voisi jatkaa vielä pitempäänkin. En halua tehdä sitä.

En ole homoseksuaaleja vastaan, enkä tuomitse heitä. En puhu heidän persoonastaan enkä siitä kuinka kivoja tai huonoja ihmisiä he ovat. Ja tuomiovalta kuuluu yksin Herralle. Homoseksuaalisuus itsessään on kuitenkin synti, myös Jumalan sanan mukaan, ja se kertoo siitä että ruumiimme ja mielemme ovat eläneet alennuksen tilassa syntiinlankeemuksesta lähtien. Niin homot kuin heterotkin ovat syntiä tehneet, ja molemmille pelastus tulee vain Messiaan kautta, mutta itse homoudesta ei tule tehdä hyväksyttävää. Eikä sen hyväksyttävyyttä varsinkaan tulisi korostaa Herran huoneessa. Kaikkien syntisten puolesta tulee rukoilla, mutta mitään syntiä itsessään ei tule ihannoida. Heteroiden synnit eivät tässä myöskään tee poikkeusta. Aihe voi tuntua menevän sivu itse pääaiheen, mutta koen että kaikki tämä nivoutuu nyt yhteen.

Tähän väliin sopii ote Mia ja Jyrki Valkeakarin tiedotteesta viime maaliskuulta:

SUOMEN TUOMIO ALKOI HERRAN HUONEESTA
Suomessa on käyty keskustelua evankelis-luterilaisen kirkon päätöksestä hyväksyä homoseksuaalisuuden harjoittaminen ja homoseksuaalisessa suhteessa eläminen jopa kirkon työntekijöille. Asia on nähty jotenkin suomalaisena asiana, ikään kuin kristinusko olisi syntynyt suomalaisten keskinäisestä sopimuksesta. Suomessa on toimittu aivan kuin suomalaiset voisivat päättää Jumalan evankeliumin sisällöstä.

Mutta kun luterilaisen kirkon kaikkia seurakuntia edustava Suomen Lähetysseura alkoi viedä tätä kirkon uutta oppia ja sen mukaista käytäntöä ulkomaille, siitä tulikin kansainvälinen asia. Siihen alkoi ottaa kantaa maailmanlaajuinen Kristuksen ruumis ja varsinkin Kristuksen ruumis Israelissa ja Jerusalemissa, josta Jumalan evankeliumi on lähtöisin. Ja kannanotto oli täysin selvä ja yksimielinen: Suomen Lähetysseuran oppi ei ole Jumalan evankeliumia, vaan vakavassa ristiriidassa Raamatun kanssa. Raamatussa on myös selkeä kehoitus erottaa Jumalan seurakunnasta ne, jotka näin räikeästi opettavat ja elävät vastoin Jumalan sanaa.
Tuomio Israelissa oli täysin selvä: Kaikki Israelin messiaanisten juutalaisten yhteistyötahot yksimielisesti katkaisivat suhteensa Suomen Lähetysseuraan. He eivät ole enää minkäänlaisessa suhteessa Lähetysseuran kanssa, eivät ota edes rahaa vastaan siltä. Myös kaikki Israelissa toimivat pohjoismaiset luterilaiset lähetysjärjestöt yksimielisesti katkaisivat suhteensa Suomen Lähetysseuraan.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Suomen Lähetysseura on heitetty ulos Jumalan maailmanlaajuisesta seurakunnasta. Koska se on täysin naimisissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, jonka oppeja ja käytäntöjä se toiminnassaan toteuttaa, tämä ulosheittäminen Jumalan seurakunnasta koskee myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Suomen ev.lut. kirkon asema osana Kristuksen maailmanlaajaa seurakuntaa on siis päättynyt. Kun siltä on otettu pois asema olla Jumalan palvelija Suuren Kuninkaan kaupungissa Jerusalemissa, se ei voi olla sitä enää missään muuallakaan.
Tästä Suomen kirkkohistorian kenties järkyttävimmästä käännekohdasta kertoo TV7:n ohjelma Kuningaskunnan tuuli (jakso 13) to 13.3. klo 20:30, joka on sen jälkeen nähtävillä myös TV7:n ohjelma-arkistossa. ”

Jyrki ja Mia Valkeakari 7. maaliskuuta 2014

Mielestäni ev.-lut. kirkon tekemät linjavalinnat tulevat ilmi sen taloudellisessa ahdingossa, auktoriteetin menetyksessä yhteiskunnassa, identiteettikriisinä ja runsaissa jäsenten eroamisissa. Eivät pelkästään ei-uskovat eroa kirkosta. Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen, mutta uskon että Hän on vaikuttanut kaiken tämän. Jumala tahtoo sanoa jotain, ja sitä kannattaisi kuunnella. Kirkko on liukumassa siunauksen alta pois.

Sitä mitä maailmaan kylvää, sitä myös niittää. Maailman henki on päässyt siten kylvämään myös kirkon sisälle, ja se on Mäntässä kasvattanut nykytaiteen hedelmää kirkon ylle. Kaikki tällainen on mielestäni jatketta kaikelle sille, mikä kaikuu kaukaa katolisen ja protestanttisen kirkon historiasta aina nykyiseen päivään, eikä katoa varsinkaan Jumalan edestä milloinkaan: korvausteologian mukaan opettaminen ja saarnaaminen, antisemitismi, Martti Lutherin ääriradikaalit juutalaisvastaiset kirjoitukset hänen elämänsä ehtoopuolella, jolloin hän kehotti tappamaan juutalaisia ja polttamaan heidän synagogansa (joista Hitler sai aikanaan tekosyyn sanoa toimivansa kristinuskon asialla), ja kirkon hiljaisuus ja passiivisuus natsien hirmutoimien aikana toisen maailmansodan aikana. Tämäkin lista on pitkä, ja sitä voisi jatkaa vielä pitempäänkin. En halua tehdä sitä.

Jumala armahtakoon ja siunatkoon rakkaita siskoja ja veljiä, jotka kirkkoon kuuluvat. Mikään näistä edellä mainituista ei ole heidän syytään. Seurakuntalaisten joukossa on runsaasti niitä, jotka ovat Jumalaan uskovia ja tahtovat elää Herran tahdon mukaista elämää. Myös seurakuntatyöntekijöiden ja pappien joukossa on Herralle kuuliaisia palvelijoita. Luojalle kiitos siitä.

Nöyrä kehotukseni ja pyyntöni on, että kaikki seurakuntalaiset yhtenä Kristuksen ruumiina nousisivat kirkon puolesta rukoukseen ja parannuksen tekoon, pyytäisivät Herralta anteeksi kirkon aikaisempia syntejä, jotka kantavat hedelmää tähän päivään, sekä uusia syntejä, julistaisivat Maailman Hengen siteiden katkaisemista Jumalan pyhään kirkkoon ja pyytäisivät Isältä Kaikkivaltiaalta anteeksi Yeshuan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen nimessä kirkon puolesta.

Sillä se mikä näkyväisissä ilmenee, on näkymättömissä alkuun saatettua hedelmää!

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassaan. Pukekaa yllenne Jumalan koko taisteluvarustus voidaksenne kestää Paholaisen juonet. Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkivaltoja vastaan. Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, pukeutuneina vanhurskauden haarniskaan, ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumia kohtaan. Ottakaa kaikessa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki Pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana." (Ef. 6:10-17)

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole repiä ja rikkoa, vaan kehottaa ajattelemaan asioita Jumalan kannalta. Meidänkin, jotka emme teosta Mäntän kirkon ylle hyväksy, on muistettava se ettei meillä ole oikeutta tuomita eikä syyttää, sillä se tuo tuomion ja syytöksen myös meidän niskaan. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää ajatuksia niin sanotusti ohi mukavuusalueen. Kirjeeseen ei saa mukaan sanatonta viestintää eikä äänenpainoja, joten teidän pitää vain uskoa sanani, kun sanon että kirjoitan tämän kaikesta rakkaudesta seurakuntaa ja aidosta huolesta kirkon kohtaloa kohtaan. Olkoon Herra armollinen meille kaikille, ja olkaamme me armollisia toisillemme.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on myös yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia!” (Kol 3: 12-15)

Siunaavin terveisin,

Markus Nurmesniemi

Mänttä

 

©2017 JUURILLE - suntuubi.com